I want to make You mine

34. Oma taidegalleria

Kuukauden kuluttua

Odotetut avajaiset koittivat viimein. Kutsuvieraita oli noin kolmekymmentä, heidän joukossaan niin täti Areum, vuokraemäntä Ahn, kuin jopa Ranskasta paikalle ennättänyt Elaine, sun muita silmäätekeviä taidealan ihmisiä. Tilaisuus vaikutti niin hienolta kun kaikki olivat pynttäytyneet parhaimpiinsa ja paikka oli koristeltu juhlia varten kukka-asetelmin. Tarjoilijat seisoivat ovensuussa tarjottimillaan samppanjalasit, joita jokaiselle saapuvalle annettiin. Joku istui myös mahtavan valkoisen flyygelin takana seinän vieressä soittamassa rauhallista taustamusiikkia luoden tunnelmaa.

Jungkook oli aivan hermoraunioina ja pyöri paikasta toiseen järjestellen viime hetken asioita siinä välissä vieraita tervehtien. Viimeinen kuukausi oli ollut todella hektinen ja lopultakin kaiken sen vaivannäön tulos oli saavutettu.

Vaikea sanoa, olivatko ideat vähän lipsahtaneet käsistä, mutta projekti oli paisunut odotettua suuremmaksi. Valtavasta talosta he päättivät ottaa kaikki kolme kerrosta käyttöön. Taehyung sai myös idean perustaa pienen ranskalaisen ravintolan puutarhoineen alakerrokseen, joten tulihan sekin tehtyä.

Markkinointi ja visuaalinen suunnittelu puoli, joka oli Jungkookin vastuualue, hoituikin hyvin ja paikka sai näkyvyyttä jo ennen avaamistaan. Työntekijöitä oli vain muutama, mutta Jungkook ja Taehyung toivoivat pääsevänsä ainakin alkuun sillä; muutama kokki ja tarjoilija ravintolaan ja lipunmyyntiin Jungkook oli saanut suostuteltua vanhan yliopisto kaverinsa Woojinin töihin. Taehyung oli itse pääjohtaja - hänelle oli jopa oma hieno toimistonsa - ja Jungkook teki kaiken muun mahdollisen. Sillä kokoonpanolla he aikoivat ainakin aluksi edetä. Kaksikko tiesi, että kun kerran tällaiseen hommaan oli lähdetty, ylimääräisen vapaa-ajan saisi unohtaa, mutta he olivat valmiita uhraamaan sen unelmiensa eteen.

Eritoten Jungkookista tuntui siltä kuin hän olisi sadun päähenkilö, jonka kaikki toiveet täytti hänen unelmien prinssi - tässä tapauksessa Taehyung. Enää hän ei ollutkaan mikä palkkalistojen rivityöntekijä isossa valtion hallinnoimassa museossa, vaan omistikin itse paikan ja kaikki vapaus ja päätösvalta oli yksinomaan hänen ja Taehyungin käsissä. Sellainen vastuu tuntui niin vieraalta, koska Jungkook oli koko elämänsä tehnyt töitä muille ja kuunnellut pomoaan kuuliaisena, mutta nyt hän olikin itse se, joka jakeli neuvoja ja ohjeita työntekijöilleen. Kukaan ei voisi valittaa vaikka hän vilkaisisikin puhelintaan työaikana tai olisi muutaman minuutin myöhässä aamuruuhkan takia.

Vieraat supisivat keskenään odottaen, että pääsisivät jo kiertelemään näyttelytiloissa. Ensimmäisessä kerroksessa oli pysyvä näyttely, joka oli varattu niille maalauksille mitkä Jungkook sai hankittua Ranskan huutokaupasta, toisessa kerroksessa oli vaihtuvia näyttelyitä korealaisten taiteilijoiden teoksista ja viimeisessä kerroksessa oli esillä Jungkookin ja Taehyungin omia tuotoksia.

Aluksi Jungkookin oli tarkoitus pitää aloituspuhe Taehyungin kanssa ja toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleeksi, kertoa heidän liiketoiminta projektistaan ja sun muuta ympäripyöreää mitä avajaisissa nyt tehtiinkään. Ainut asia oli vaan, ettei Jungkook löytänyt mistään Taehyungia, tämä oli lähtenyt lipettiin juuri pahimpaan aikaan.

Täti huomasi siskonpoikansa hätäännyksen ja tuli rauhoittelemaan tätä. "Jungkook, ota nyt vähän rennosti. Oot kuin aaveen nähnyt ja pyörit päättömänä paikasta toiseen. Hengittele nyt ihan rauhassa." Hän painoi kätensä pojan olkapäille ja demonstroi miten Jungkookin piti ottaa hengitys tauko. "Sisääään.... ja ulos... sisääään... ja ulos, te nyt näin pari kertaa."

Jungkook oli hyperventiloinnin partaalla, mutta täti sai hänet edes jotenkin rauhoittumaan. "Noniin, kaikki on hyvin. Mitä sä oikein etsit?" Täti kysyi tilanteen tasaannuttua.