Feikkihymyn takana

1. Kaiken alku

Moi! Oon 11-vuotias ja mun nimi on Pihla. Oon ihan perus brune tyttö, vähän pitkä ikäsekseni. Alotin just vitosluokan, oikeestaan kuukaus sitten. Ja tää kuukaus on ollu täyttä tuskaa. Mulla ei oo koulussa kun kaks kaveria ja kukaan mun luokalta ei puhu mulle, koska mun opettaja vihaa mua eikä ne haluu et se vihaa niitäki.
Nyt oon pyöräilemässä kouluun, feikkihymy naamallani ja mieli pimeenä. On iha normi syyskuun aamu, aurinko on jo suht korkeella ja mun viressä olevalla tiellä ajaa välillä autoja ohi. Taas yksi päivä kiusausta. Jarrutan pyörälläni pyörätelineiden viereen ja laitan sen lukkoon. Katon koulua. Punakeltanen rakennus, ja aidattu piha jossa on areena, pari keinuu ja kiipeilyteline. Nuoremmat oppilaat leikkii ja juoksee pihassa, mut mun luokkalaiset on osa keinussa ja osa areenalla pelaamassa jalkapalloo kutosluokkalaisten kanssa. Kävelen portista sisään ja katon ympärilleni, Karitaa ei näy missään. Karita on se ope josta mä kerroin aiemmin. Kävelen oven eteen ja istun kiviselle rappuselle oottaan et koulu alkaa. Otan puhelimen taskusta ja selaan tiktokkii, keskittymättä kuitenkaa. Menen snäppiin ja avaan pari kuvaa, siskolta ja joltain jota en tunne. Vastaan kuvalla taivaasta ja laitan puhelimen pois kun meiät päästetään sisälle. Kävelen käytävässä Karitan ohi kun se juttelee meiän apuopelle Juhalle, eikä kumpikaan kai huomaa mua. Mä istun paikalleni luokassa ja painan pääni pulpettiin ku muut juttelee oottaessaan et Karita tulee luokkaan. Mun ainut kaveri meiän luokalta, Jenni, juttelee poikien kaa joten en oo menossa puhuun sille. Kun Karita tulee luokkaa, muut menee paikoillee ja alkaa hiljetä.

-time skip 10min-

"Pihla keskity tuntiin", Karita sanoo kattoen mua vaikka mä oon käytännössä ainut joka ei juttele jonkun kaa tai pelleile. Puristan huulet yhteen ja esitän lopputunnin kuuntelevani, toivoen vaan et pääsisin pois. Kun se tunti vihdoin loppuu ja välkkä alkaa mä seison jossai nurkassa hetken ja meen sit välkkävalvojan luokse. "Mua särkee päähän, voinko lähtee kotii?", kysyn esittäen huonovointista ja nojaten seinää. "Joo mene vaan, mä merkkaan wilmaan sairauspoissaolon", valvoja sanoo, joten mä lähen pihasta ja irrotan violetin Joponi pyörätelineestä.

-time skip 3kk-

Mä istun tuolillani luokassa ja kuuntelen puolella korvalla Karitan selitystä jostain geometriajutusta. Tylsää. Tunnin jälkeen koulu loppuu mut mä jään oottaan pihaan. Karita pyys mun äitin koululle koska se 'oli huolissaan musta kun en oo tarpeeksi sosiaalinen enkä oo koskaan välkillä luokkalaisteni kanssa'. No, ei ihme etten oo ku Karitan takii kukaan niistä ei haluu olla mun kaa. Nään äitin auton kun se pysähtyy koulun parkkipaikalle ja äiti tulee mun luokse. Me mennään yhessä sisälle ja Karitan luokse meiän luokkaan. En kuuntele puoliikaan siitä mitä se äitille kertoo mut hetken päästä äiti sanoo mun nimen ja käännyn kattoon sitä. "Kuuntele", äiti sanoo ja mä katon Karitaa. "Minun mielestä olis parasta jos Pihla menee jutteleen kuraattorin kanssa jonain päivänä", Karita sanoo. Puristan huuleni yhteen etten ala itkee, onneks oon hyvä peittään tunteeni. "Ja lisäksi tästä lähtien mä katon joka päivä että Pihla on ainakin yhellä välitunnilla luokkalaistensa kanssa", Karita jatkaa, ja mä laitan silmäni kii ettei kyyneleet alkas valuun. Vittu mä haluun kotiin. Äiti ja Karita juttelee vielä hetken ennen kun me lähetään.

-time skip 8h tunti-

Kello on jotain 1 yöllä, mut mä en saa unta. Katon puhelimestani tiktokkia ja pyyhin vähänvälii kyyneleitä. En ymmärrä miten äiti suostu niihin Karitan ehotuksiin, nehän oli ihan järjettömii. Laitan puhelimen pois ja tuijotan kattoo. Haluisin vaa lyödä seinää niin kovaa et mun käsi menis verille, mut siitä kuuluis niin kova ääni et kaikki heräis. Yritän keksii muita juttuja, ja sit muistan viiltelyn. Oon kuullu siitä muutaman kerran ja tällä hetkellä tuntuu siltä etten ees huomais vaik mun käsi leikattais irti. Hetken mielijohteesta mä hiivin rappuset alas huoneestani ja haen keittiöstä ison puukon tai keittiöveitsen, mikä se onkaan, ja paperirullan. En haluu et verta leviää mihinkään, joku vois huomata. Istun hetken sängyllä ja tuijotan veistä mun kädessä, mutta sit nostan oikeen käden hihan ylös ja katon kättäni. Mä lasken hitaasti veitsen terän iholleni ja viillän kevyesti. Käteen tulee valkonen naarmu joka katoo nopeesti melkein kokonaan. Enkä tuntenu oikeestaan mitään. Viillän uudestaan, nyt mä painan vähän, ja iho painuu veitsenterän alla. Veitsi ei kuitenkaan mee vieläkään ihon läpi. Se tuntui jo, mutta ei tarpeeks. Mä viillän uudestaan ja painan nyt oikeesti, ja viiltoon ilmestyy pariin kohtaan pieni verihelmi. Veri ei ala kuitenkaan vuotaan kunnolla. Vedän vielä pari kertaa samalla tavalla tuntien ahistuksen ja masennuksen vähentyvän, ja putsaan veren kädestä. Lasken hihan alas ja makaan sängyllä. Päätän laitttaa keittiöveitsen patjan ja sängyn väliin ja paperirullan yöpöydälle. Verisen paperin mä laitan roskiin. Makaan vaan siinä kattoo tuijottaen ja nautin kivusta kädessä. Nukahan hetken päästä posket punasina ja kyynelistä märkinä.