Frozen heart

ensimmäinen viilto

timeskip kesälomaan

Koulut loppu joku viikko sitte, parasta. Nyt on siis kesäloma. Päättäreinä oli kova meno. Kukaan ei varmaa yllätyny. Oltii isol porukal jossai rannalla. Mut sinne tuli poliisit nii piti lähtee pois. Jatkettii sit meillä ja ne bileet vähä riistäyty käsistä mut noh mitä pienistä.

Mietitte varmaan et miten Aaronin ja Allun kävi. No sanotaanko et koko loppu loman ne ei puhunu toisilleen ja sit ku tultii Suomeen pakotettiin ne puhuu toisilleen. Lukittiin ne Benkun huoneeseen eikä päästetty ulos ennen ku ne on sopinu. Ja hyvin kävi niil on ilmeisesti nyt jotain säätöö ja oon ilonen Allun puolesta.

Makaan sängyllä ja kello on varmaan jotain seittemän illalla. Mul tekee hirveesti mieli jotain syötävää kaupasta ja tietysti red bullia. Joten minäpän nousen ylös ja lähen hakemaan.

Avaan mun huoneen oven ja pompin portaisiin. Benkku röhnöttää sohvalla ja kattoo netflixiä. Kävelen hänen selkänsä taakse.

"Haluuks sä kaupasta jotain?" kysyn ja saan Benkun naurahtamaan. "Mitä?" kysyn ihmeissäni.

"Millon sä oot alkanu ostamaan mulle kaupasta jotain?" hän kysyy huvittuneesti.

"No ajattelin kerranki olla ihana sisko."

Benkku naurahtaa päätä puditellen. "No emmä tiiä tuo pizzaa."

"Joo." sanon ja jatkan matkaani eteiseen.

Tungen kengät jalkaan ja avaan oven. Astun ulos lämpimään kesäiltaan.

Kaupalle ei kestä kävellä kauaa onneks. En meinaa jaksa kävellä pitkiä matkoja jos jollekkin ei oo tullu se viel selväks.

En kerkee ees kauppaan ku mun katse osuu kaupan pihalla oleviin tyyppeihin. Daniel ja Ilona halaamassa. Anteeks mut mitä vittua. Toi ei kyllä näytä miltään kaverilliselta halaukselta.

Ne ilmeisesti sanoo toisilleen heipat, koska Ilona lähtee eri suuntaan ja Daniel alkaa kävellä mun suuntaan. Paska.

Kaivan äkkiä puhelimen esiin ettei se nää et huomasin ne.

"El moi mitäs sä täällä?" Dankku sanoo jotenki hermostuneesti.

"Tulin kauppan." sanon. "Missäs sä olit?" jatkan kysyen.

"Olin syömäs yhen vanhan frendin kaa Aleksin kaa." Dankku sanoo. Anteeks mut miks vitus sä valehtelet.

"Kui tyhmänä ja sokeena sä mua pidät?" kysyn kulmat kurtussa.

"Mitenniin?" Daniel kysyy hänmästyneenä.

"Mä näin kuinka sä roikuit Ilonan kaulassa." sanon turhautuneena.

"Roikuin?" Dankku kysyy vielä enemmän hämmästyneenä.

"Roikuit." sanon. "Miks sä valehtelit mulle? Panetteks te?" kysyn ja tunnen kuinka kyyneleet alkaa tehdä tuloaan. En voi sille vaan mitää et oon näin herkkä.

"Mitä vittua Ellen?" Dankku kysyy korottaen jo ääntään.

"Nii panetteks te?" kysyn toistamiseen.

"Miten vitussa sä ees kehtaat kysyä tommosta?" Dankku huutaa.

"Kysyinpähän vaan." sanon ja lasken katseeni maahan vihaan riidellä. Mut silti tää on mun syy. Itseasiassa molempien Dankku valehteli mulle.

"Jos sä oikeesti vittu luotat muhun noin paljon nii ehkä parempi ettei meit tuu koskaan olemaankaan." Dankku tuhahtaa.

Jähmetyn paikoilleni. Kuulinks mä just oikein. Yritän pidätellä mun kyyneleet en haluu ton edessä alkaa itkemään. "Okei." sanon ja ääneni totta kai särkyy. Nostan vielä katseen Dankun ruskeisiin silmiin jossa vilahtelee paljon tunteita päällimäisenä viha ja raivo, mutta kuitenkin pieni katumus.