Frozen heart

kaikki puhelut vastaajaan

Danielin nk.

Mitä mä menin sanoo Ellenille. Kaduttaa niin paljon. En tajuu miks en lähteny sen perää. Ehkä olin itekki nii pelästyny mitä päästin suustani.

En oo uskaltanu soittaa sille, koska pelottaa ettei se vastaa mulle. Pelottaa jos se on tehny ittelleen jotain. Kello on yheksän illalla ja uskallan vihdoin soittaa.

Valitsen Ellenin numeron yhteistiedoista ja painan soita nappia. Puhelin tuuttaa ja tuuttaa kunnes se menee vastaajaan voi vitun vitun vitun vittu. Yritän soittaa pari kertaa uudestaan kaikki puhelut vastaajaan. Perkele.

Laitan viestiä Ellenille.

me
| Ellen missä oot
| soita mulle heti kun näät nää
| oon niin pahoillani
| anteeks
| soita mulle!!

Ei vastausta. Se ei oo ees nähny niitä. Mitä jos se on tehny ittelleen jotain. Ei Daniel älä ajattele pahinta ei se oo. Ellen varmaan on Allulla ja itkee sitä kuinka kusipää oon.

Mä en pysty vaan oottaa mun on pakko mennä kattomaan niille ja puhua tää. NYT.

Otan juoksuaskelia alakertaan ja laitan vauhdilla kengät jalkaan. Avaan oven ja pamautan sen kiinni. Onneks Ellen asuu naapurissa nii ei oo pitkä matka.

Juoksen niitten pihan läpi ovelle. Kokeilen kahvaa. Lukossa. Alan hakkaamaan ovea hirveällä raivolla.

Ei mee kauaa ku kuulen laiskat askeleet oven takaa. "Mitä vittua sä hakkaat täällä?" Benkku kysyy oven avattuaan.

"Missä Ellen on?" kysyn hädissäni.

"Emmä tiiä lähti johonki." Benkku sanoo rennosti ja väistää sivummalle että pääsen pujahtamaan sisälle.

"Lähti johonki?" kysyn toistaen Benkun sanat.

"Joo? Miks et vaa kysy siltä." Benkku kysyy ihmeissään.

"Millon se lähti?" kysyn kiertäen Benkun kysymyksen.

"Emmä tiiä pari tuntii sit ehkä." Benkku sanoo.

"Ei vitun vitun vittu." sanon turhautuneena. Nyt pelottaa ihan liikaa se on varmasti tehny ittelleen jotain.

"Ei saatana ootteks te vittu riidelly." Benkku vihdoin tajuaa.

"Joo ollaan." sanon ja istun eteisen penkille ja painan pääni käsiin.

"Ei vittu saatana paska." Benkku sanoo hädissään. "Mitä tapahtu?" se kysyy.

Selitän hänelle koko paskan.

"Mitä vittua Daniel?" hän huutaa.

"Mä en tiedä mua kaduttaa ihan vitusti." sanon.

"Soitin sille joskus kasin aikaan eikä se vastannu se lähti sillon." Benkku hätäilee.

"Ooks käyny kattoo sen huonees?" kysyn nostaen katseeni vihdoin lattiasta Benkkuun.

"En."

Benkku ei kerkee ees reagoida mun liikkeisiin mitenkää ku pomppaan jo ylös penkiltä. Juoksen portaisiin ja suoraan Ellenin huoneeseen.

Mun silmiin osuu heti veriset shortsit nurkassa. Sideharsoa pöydällä. Ja viimesenä verinen veitsi lattialla sänkyn vieressä. Ei helvetin helvetti.

"BENKKU!" huudan hädissäni.
Kuulen portaista juoksuaskeleet. Hetkessä Benkku toljottaa samaa näkyä kun minä ja sen kasvoilla välähtää huoli.

"Ei vitun vittu." se panikoi ja kaivaa puhelimen taskustaan. Se soittaa jollekkin.

"Moi." Benkku sanoo. Kurtistan kulmiani Ellen?