I want to make You mine

35. Soulin menestyvät bisnesmiehet

"No mutta vanha kunnon Taehyunghan se siinä... ja seuralaisineen, joka muistuttaa erehdyttävän paljon mademoiselle Kookieta! Miten mukava tavata teidät näin täällä, Soul on upea paikka!" Mies röhötti nauraa makeasti nähdessään kuinka kaksikko  säikähti pahanpäiväisesti.

"Hyun-min? Miten sä täällä oikein olet?" Taehyung sai kysytyksi järkytykseltään. Vaistonomaisesti Jungkook tarttui hänen käsipuolestaan ja puristi käsivartta pelokkaana turvaa hakien.

Tilanne tuntui kerrassaan mahdottomalta. Miten Hyun-min oli tullut tietoiseksi maalauksesta ja päässyt Souliin? Hehän olivat tuhonneet koko taulun heti kun Taehyung oli tullut. Ei kai vaan Hyun-min ollut seurannut häntä ullakolle? Mutta kuinka ihmeessä?

"Samaa voisin kysyä sulta, Kim Taehyung. Tietääkseni et kuulu tänne. Meillä taitaa olla paljon puhuttavaa, istuttaisiinko alas?" Hyun-min vastasi terävästi ja tarjosi vapaita tuoleja kuin olisi itse isäntä.

"Meillä ei oo sun kanssa mitään keskusteltavaa!" Jungkook puuskahti vihaisena.

"Anna olla." Taehyung rauhoitteli Jungkookin käsivartta silittäen, koska tiesi, ettei riidan kiskomisessa ollut mitään järkeä siinä tilanteessa.

Vaikka Hyun-min oli kuka oli, ehkä tosiaan oli parasta keskustella asiat selviksi kun tämä nyt kerran oli myös Soulissa, eikä pääsisi sieltä lähtemäänkään kun maalaus oli tuhottu.

"Puhutaan, mulla olisi paljon kysyttävää juuri nyt." Taehyung nyökkäsi vakaana. Hän päätti, ettei viimeiseen asti näyttäisi jos hänen mielensä järkkyisikin.

Mikään muu kuin neuvottelutaidot ja hyvä pokerinaama eivät olleet siinä hetkessä parempia aseita. Tilannetta tulisi tunnustella varoen. Mitkä olivat Hyun-minin motiivit ja mitä hän halusi. Taehyungin pitäisi kehitellä toimiva strategia miten he pääsisivät eroon tuosta miehestä, koska Hyun-min ei ollut todellakaan mikään hyvän päivän tuttu, joka oli tullut vaan tervehtimään. Jotain suurempaa oli takuulla kaiken takana ja siitä tulisi ottaa selvää.

Raaka psykologinen peli sai alkaa siitä! Hyun-min vastaan Taehyung ja Junkgook. Kuka osaisi tulkita tilanteita parhaiten ja olla askeleen edellä tapahtumia? Kuka keksisi ensimmäisenä keinot murtaa toisensa? Kenen suojaus murtuisi lopulta ensimmäisenä?

"Ehdottaisin, että olemme rehellisiä toisillemme, tässä tilanteessa ei varmaan kannata alkaa keksimään mitään satuja, koska tiedän kyllä mitä kautta tulit tänne, mutta kysymys kuuluukin milloin ja miten tajusit koko homman?" Taehyung oli pitänyt veljeksiä ehkä turhankin tyhminä ja aliarvioinut näitä liikaa. Todellisuus näyttikin millainen laskelmoiva ja arvaamaton saattoi Hyun-min olla teoissaan.

"No ei siinä mikään mestari tarvitse olla. Täytyi vaan osata kytkeä oikeat vihjeet toisiinsa ja tadaa!" Hyun-min totesi ylpeillen saavutuksellaan. "Se sun epäilyttävä häipyminen pitkäksi aikaa, pian sen jälkeen tuntematon korealais kaunotar, joka oli liiankin utelias soluttautuessa seuraamme, heti perään korujen katoaminen... Kuinka tyhmänä sä oikein pidät mua Kim Taehyung!?"

"Tajusin heti, että sähän se kaiken takana olit, sait jopa Eleonoran ja valtion apureiksesi, se olikin vaikuttavaa. Mutta kiitos sun, tarjosit hyvän pako keinon. Satuin olemaan juuri silloin Starlightissa ja näin miten livahdit matkalaukkuinesi ullakolle. Uteliaana seurasin perässä ja kuinka ollakaan näin sen taikataulun. En voinut vastustaa kiusausta nähdä mihin satumaahan sieltä oikein pääsee ja täällä sitä nyt ollaan." Hyun-min rehvasteli oikein kunnolla, koska oli päässyt pahemman kerran yllättämään Taehyungin, joka oli vahingossa ehtinyt luulemaan, että tuo ikuinen vitsaus oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

"Niinpä tietenkin... Olit joko todella fiksu tai sitten tyhmyytesi auttoi päätymään juuri oikealla ajalla oikeisiin paikkoihin paljastaen kaiken. Joka tapauksessa olen vaikuttunut." Taehyung vastasi uskomatta itsekään, että se oli itse idiootti Hyun-min hänen kanssaan keskustelemassa. Ehkä idiootteja oli sittenkin siunattu silti jollain kyvyillä.