Pitfalls (bc one-shotteja)

Käsi Kädessä (Jiko)

Niko

Seison jännittyneenä asema laiturilla ja astelen välillä edestakaisin. Odotan Joonasta, poikaa jonka tapasin noin vuosi sitten netissä ja johon ihastuin lähes välittömästi. Ja ei, emme tutustuneet suinkaan missään deitti äpissä. Satuin vain näkemään videon hänestä soittamassa kitaraa ja kommentoin siihen. Siitä lähtien olemme puhuneet päivittäin joko facetimellä tai sitten vain viesteillä. Ja nyt tämän pitkän vuoden jälkeen pääsemme vihdoin tapaamaan. Olisimme tavanneet jo aikoja sitten, mutta välimatkamme on niin suuri, ettei tapaaminen noin vain järjestynytkään. Ja lisäksi piti vakuuttaa vanhempamme uskomaan, ettei kumpikaan meistä ole mikään kirvesmurhaaja tai pedofiili.

Nyt kuitenkin menisi enää noin viisi minuuttia kun näkisimme. Joonas laittoi hetki sitten minulle viestiä että hänen junansa on hieman myöhässä, mutta se ei haitannut minua, sillä eihän meillä mikään kiire olisi mihinkään. Kohta juna saapuu asemalle ja tunnen kuinka sydämeni alkaa hakata rinnassa kovempaa. Näperrän takkini hihaa hermostuneena ja alan seurata junasta poistuvia ihmisiä katseellani, löytääkseni tutut kasvot. Käteni alkavat hiota kun Joonasta ei näy missään, mutta kohta kuitenkin kuulen innostuneen ääneen huutavan nimeäni ja nään ihmisten välistä juoksevan blondin pörröpään.

Hymy leviää kasvoilleni kun katselen tuon vähän vaikean näköistä juoksemista. Hänellä on putkikassi olallaan ja reppu selässään, joten se ei ole mikään helpoin tehtävä. Päästessään luokseni hän kaappaa minut kyselemättä tiukkaan halaukseen. Kiedon itsekin käteni tuon ympärille ja vedän tuon tuoksua keuhkoihini. Halattuamme hetken, Joonas vetäytyy kauemmas ja katselee kasvojani hetken hymyillen. "Sä näytät viel paremmalta livenä ku facetimes", hän sanoo hymyillen. Puna leviää kasvoilleni ja käännän katseeni kenkiini. "Samoin", mutisen hiljaa. Joonas naurahtaa ja nostan katseeni takaisin tuohon. "Oot söpö", hän hymähtää ja tarttuu kädestäni kiinni. Hymyilen ja alan johdattamaan tuota pois asemalta kohti kotiani.

Tosiaan tässä vaiheessa on varmaan hyvä mainita, että melko nopeasti tutustumisemme jälkeen tajusimme kumpikin, että välillämme on enemmänkin kuin ystävyyttä. Meni melko kauan ennen kuin kumpikaan meistä myönsi asiaa toiselleen, mutta totta puhuen Joonaksen laittamat viestit eivät kyllä jättäneet paljoa arvailujen varaan. Ikuinen flirttailija niin sanotusti. Ja minä puolestaan paljastin asian hänelle vahingossa oltuani juomassa kavereideni kanssa. Aamulla hieman kadutti, koska olisin mielelläni kertonut asian jotenkin hienotunteisemmin kuin kännissä kirjoitetulla viestillä, jossa kerroin kuinka ihana ja kuuma ja rakas tuo on. Vaikka olihan se tietenkin totta.

"Sä et tiiäkkää kui paljo oon oottanu tätä viikonloppua! Mun kaveritki alko jo kyllästyy ku puhuin niille nii paljo susta", Joonas kertoo punastuen hennosti. "Kerro terveisiä sun frendeille et pyydän anteeks sun puolesta", naurahdan pienesti. Joonas naurahtaa myös ja katselee uteliaana ympärilleen kävellessämme kaupungin kaduilla. "No mut miten sun matka meni?" kysyn kun seisomme odottamassa liikennevalojen vaihtumista vihreiksi. "Ihan hyvin! Toki kyl toi monen tunnin istuminen junassa puuduttaa", tuo hymähtää. "No mut meille ei oo pitkä matka ni voidaa vaik pitää leffailta jos haluut?" ehdotan. "Kuulostaa paremmalta ku hyvältä", hän hymyilee.

Ollessamme melkein kotipihassani, ohitamme paikallisen baarin jonka terassilla istuskelee vakiporukka. "Homot hirteen!" joku heistä huutaa humalaisella äänensävyllä. Olen irrottamassa otteen Joonaksen kädestä, mutta tuo vain kiristää otettaan. Hän pysähtyy, kääntyy känniläisiä kohti ja näyttää noille keskaria. "Joonas", sihahdan nolona ja vetäisen tuon mukaani. "No mut pitäähän niitten tietää et me saadaan olla onnellisia ilman minkäänlaista huutelua", tuo kohauttaa olkiaan hymyillen vienosti.

Pääsemme kotiovelleni ja menemme sisään. "Mun mutsi ja faija on yön töissä, mut ne kuulemma aikoo kuulustella sua heti huomenna", kerron ja ripustan takkini naulakkoon. "Vai nii. Pitää varmaa varautua", hän naurahtaa ja kietoo kätensä lanteilleni. Punastun ja tunnen sykkeeni taas nousevan tähtiin. Välttelen tuon katsetta, mutta huomaan tuon katsovan minua vähintäänkin huvittuneena. Hän kuitenkin vetäytyy kauemmas melko nopeasti. "Ääh sori. En sais lähennellä tällee heti ekal kerral ku nähää livenä", hän mutisee anteeksipyytävänä. "Ei se mitää, kyl mä ymmärrän", sanon ja virnistän pienesti.

Joonas kohottaa kulmiaan huvittuneena. Hymyilen ja lähden kuljettamaan tuota kohti huonettani. "Hei onks sul nälkä? Voisin tehä meille vaik lämpimiä leipiä iltapalaks", ehdotan. "Kuulostaa hyvältä, mut haluisin olla hetken iha vaa sun vieressä", hän kertoo. "Okei, laitetaan ne leivät myöhemmi", hymyilen ja jatkamme matkaa huoneeseeni. "Mä en laittanu sulle patjaa ku aattelin et nukut mun vieressä, mut siis jos et haluu nukkuu mun vieres ni voidaa kyl laittaa se patjaki", selitän vähän hermostuneena. "Chillaa vähä. Totta kai mä nukun sun vieressä", Joonas naurahtaa ja halaa minua takaapäin. "Okei", hymyilen ja käännyn tuon halauksessa ympäri niin että olemme kasvot vastakkain.

Katselemme toisiamme hiljaa silmiin. "Saanks mä suudella sua?" tuo kuiskaa nojautuen vähän lähemmäs. Nyökkään pienesti ja kohta tunnen tuon pehmeät huulet omillani. Kiedon käteni varovasti tuon niskaan ja painaudun lähemmäs. Tuntuu kuin kokonainen perhos parvi olisi lähtenyt liikkeelle vatsassani. Toisaalta taas tuntui kun tuhannet illtulitulitteet olisivat räjähdelleet ympärillämme, kun vihdoin välisemme jännite pääsee purkautumaan.

Hetken kuluttua Joonas vetäytyy kauemmas. "Vau", hän henkäisee hiljaa. "Mitä?", kysyn hämilläni. "Toi oli paljo parempaa ku oisin voinu ikinä kuvitella", hän hymyilee. "Nii oli", hymyilen ujosti. "Pitiks meijän kattoo sitä leffaa?" Joonas naurahtaa ja kallistaa päätään söpösti. "Piti", naurahdan ja vedän tuon sängylle viereeni. Nappaan kaukosäätimen yöpöydältäni ja laitan telkkarin päälle.

Etsin sarjan, jota olemme katsoneet välillä yhdessä facetimen välityksellä ja laitan sen pyörimään. Joonas työntää minut hellästi makaamaan ja vetää minut lusikkaan kanssaan. Hymyilen kun tuo painaa suukon hiuksiini. Katselemme sarjaa jonkin aikaa, mutta joudun jossain vaiheessa pausettaa sen, kun päädymme loppujen lopuksi vain juttelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ja ehkä vähän pussailemaankin....mutta ette voi tuomita! Kuka nyt ei haluaisi pussailla Joonaksen näköisen ihmisen kanssa!?

Käymme syömässä lämpimiä leipiä ja pesemässä hampaamme, kunnes kaivaudumme sänkyyni peiton alle. Olin ottanut Joonakselle oman tyynyn ja peiton, mutta siitä huolimatta tuo päätti ängetä saman peiton alle, aivan kylkeeni kiinni. "Mä en kyl tiiä miten pystyn palata himaan sen jälkee ku oon saanu nukkuu sun vieres koko viikonlopun", Joonas hymähtää ja siirtää hiussuortuvan pois silmiltäni. Hymyilen tuolle ja kiedon käteni tuon ympärille. "Ei mietitä sitä nyt", kuiskaan ja painan huuleni tuon huulille. Suutelemme jonkin aikaa ja vähän myöhemmin vaivumme kummatkin syvään uneen.

Sanoja: 1005

Tää on ottanu inspiraatioo Jenni Vartiaisen kappaleesta Ihmisten Edessä. Tähä saattais olla inspistä tehä pt2 jos ihmisiä kiinnostelee👀👀 (lopetin tän vähä tönkösti ku en halunnu täst nii pitkää). Tost Frendizone jutusta on kans tulos pt2 ku sitä pyydettiin nii paljo, mut sii saattaa mennä kans tovi koska mun pitää vähä miettii et miten haluun jatkaa sitä!