The so called "Secret" [GxG]

15|Viidestoista

Marraskuun ensimmäisenä päivänä, koulussa, kaikki oppilaat alkoivat valmistelemaan ja harjoittelemaan koulun joulujuhlaa varten. Kuviksen- ja käsityön valinnaisissa tehtiin lavasteita, ilmaisutaidon ja musiikin valinnaisissa harjoiteltiin musikaalia, liikunnan valinnaisessa Yuta ja Rose opettivat muille oppilaille tansseja, joka oli mun mielestä hauskaa katsottavaa.

Mun toinen valinnainen oli Euroopan kulttuurit ja koska mä en ollut halunnut tehdä kenenkään kanssa pareittaan mitään, olin päättänyt mennä tekemään omaa projektiani liikuntasaliin, jossa mä näin, kun Yuta ja Rose opetti muita, myös meidän liikunnan opettajaa.

Meidän valinnaisessa piti tehdä esitelmä eri Euroopan maiden joulusta ja jouluperinteistä. Mulla oli maana Puola ja mä tein koko työn yksin, koska mä en halunnut paria.

Yuta ei ollut vielä huomannut minua, mutta kun niillä oli juomatauko, Rose tönäisi sitä ja osoitti minun suuntaan. Yuta vilkutti minulle ja mä heilautin kättäni sille ujona. Kun Yuta oli juonut se laski pullon ja lähti kapuamaan portaita katsomoon.

"Moi", se sanoi hymyillen ja vilkaisi mun läppäriä. "No ootpas saanut paljon aikaiseksi", se naurahti mun melkein tyhjälle dialle. Mä olin ehkä seurannut Yutaa koko ajan, mutta olin mä välillä jotain löytänyt kirjoista, joita olin jaksanut lukea parin minuutin välein.

"No, mun pitää mennä", se sanoi lopulta taputtaen mun olkapäätä. Se nousi katsomon istuimelta ja lähti alas heilauttaen mulle kättään.

Mä jatkoin niiden tanssiharjoitusten katsomista, vaikka mun olisi oikeasti ollut tarkoitus saada jotain aikaiseksi. Sen takia mä olin edes saanut lähteä luokasta muualle, jotta saisin jotain aikaiseksi.

Mä aloin lukemaan yhtä mun lainaamista kirjoista, jossa kerrottiin Puolan kulttuurista ja perinteistä, mukaanlukien myös Puolalaisesta joulusta.

Ne pojat toisesta koulusta käveli mun takana, kun olin suuntaamassa kotiin. Äiti oli kotona, mutta sanoi, ettei jaksaisi tulla hakemaan meitä, joka sinänsä ärsytti minua, koska nyt minulla oli äänekkäitä hehhuleita takanaki.

"Tytteli!", yksi niistä huusi, mutta mä yritin olla välittämättä. "Et vieläkään lisännyt Jamia snäpissä!"

Mä käännyin toiselle tielle toivoen, ettei niistä yksikään asuisi samalla suunnalla kuin minä. Eikä niistä kukaan ainakaan lähtenyt samaan suuntaan minun kanssa, joka oli suurta suurempikin helpotus.

Joskus, meidän entisessä kotikaupungissa, mun kiusaajat olivat jahdanneet mua kotiin, huudelleet, haukkuneet, lopulta potkineet, lyöneet ja juosseet.

Mä avasin koti-oven ja riisuin kengät eteiseen. Yhtäkkiä mua vastaan tuli valkoinen karvapallero.

"Tädää!", Vilja huusi nostaessaan valkoisen koiran syliinsä. "Mä sain sen, mä sain sen, mä sain sen", Vilja hoki innoissaan tuoden pennun kasvoilleni. "Arvaa mitä?", se sitten sanoi laskien pennun maahan. "Äiti oli katsonut noita pentuja mun selän takana, sen takia se ei tullut hakemaan meitä koulusta. Se oli hakemassa pentua!"

Mä hymyilin Viljalle ja kyykistyin pennun tasolle, joka kuitenkin puraisi mua sormesta. Mä hymähdin sille ja lähdin omaan huoneeseeni. Mä en ollut eläin ihminen, mutta ne oli mukavia aina välillä, kun ne ei ärsyttäneet.

Tein läksyjä sängyllä maaten ja heiluttelin jalkojani vilkuillen puhelintani. Ehkä mä odotin, että Yuta laittaisi viestiä tai soittaisi. Viestejä tuli luokanryhmästä ja Instagramista, mutta ei yhtään Yutalta, joka sinänsä harmitti, koska mä olisin halunnut jutella sille.

Yutan sijasta se oli Rose joka mulle soitti. Se pyysi mua tulemaan hengailemaan sen ja sen kavereiden kanssa keskustaan. Mä aijoin sanoa, etten mä tulisi, koska mä muistin mitä Yuta oli sanonut niistä.