Murtuneiden sydänten silta

16. Nopeat syövät hitaiden ideat

Isällä oli aina tapana sanoa, että odottavan aika kulkee hitaammin. Tällä hetkellä alan uskoa naurettavaan väitteeseen, sillä ne viisitoista minuuttia, jotka Miro ja Ahla ovat viettäneet Vienan huoneessa tuntuvat matelevan satuttavan hitaasti. Olen tämän koko ajan odottanut, että Ahla myrskyää huoneesta pois ärsyyntyneenä, tai, että huoneesta edes kuuluisi jonkinlaista riitelyä. Mutta mitään ei kuulu. Toki Viena ja Sasu laulavat yhteenääneen PMMPn rusketusraitoja korvani juuressa, joten kuuloaistini ei välttämättä ole aisteistani vahvin tällä hetkellä.

Juuri kappaleen siirtyessä B-osaan kuulen oven narahtavan ja käännän katseeni salamannopeasti äänensuuntaan. Ahla astelee jonkinlainen hymy kasvoillaan luokseni ja Miro kulkee miltei heti tämän perässä.

Luon Ahlalle kysyvän ilmeen odottaessani, että hän pääsisi istumaan. "Hyvin meni. Saatiin sovittua ja selvis uusia asioita", hän naurahtaa ja en voi estää kasvoilleni leviävää hymyä.

"Ihanaa!! Et tiiäkkään kuin ilonen mä oon", virnistän ja luon Mirollekkin kiitollisen hymyn.

Ahla vetää mut syliinsä istumaan aivan yhtäkkiä ilman varoituksia ja jäämme katsomaan, mä punastuneena ja Ahla veikeä ilme kasvoillaan Vienan ja Sasun esityksen loppuun asti.

"Piirrä ne kartalle! Vittu", Viena huudahtaa hengästyneenä ja romahtaa istumaan sohvalle viereemme. Hän voitti Sasun melko roimasti, mutta matalaäänisen jätkän yritys oli kyllä ihan maininnan arvoinen.

"Se oli hiton hieno veto", Jalo toteaa jokseenkin energinen ilme kasvoillaan. Jotenkin harvinaista nähdä hänet näinkin hyvällä tuulella. Tai sitten olen vain tottunut siihen, että hän kulkee huppu päässään maansa myyneen näköisenä.

"Kiitti Jalo-Jali mä kyl tiiän", Viena ylpeilee ja saa Sasun nauramaan. "Hienompi se ois ollu, jos oisit laulanut sen ihan yksistes".

"Älä nyt sentään, sä vedit hyvin", Viena korjaa ja vetää Sasun kämmenen itselleen, jotta voisi painaa siihen suudelman. Ilmeisesti itse Sasu oli liian kaukana, niin piti turvautua tähän ratkaisuun.

"Rymy ja Ahla voitte laulaa seuraavaks", Taika hymähtää sohvannurkasta ja havahdun valppiusasentoon. En ollut kyllä sopinut mitään tällaisesta.

"Ai häh mekö lauletaan?" Ahla kysyy ja kuulen virneen tämän lauseestaan. En kuvitellut tulevani tänne Ahlan nöyryytettäväksi, en osaa laulaa en sitten ollenkaan.

"Joo joo ottakaa sieltä joku kiva hauska biisi ja luikautelkaa", Mirokin yhtyy tsemppaamaan ja käännyn katsomaan Ahlaa, jonka sylissä nökötän sen verran mukavasti, että en välttämättä halua nousta.

Viena alkaa selaamaan pelikonsolin kappaleradiota ja pysähtyy Tehosekoittimen huippuhitin kohdille.

"Laulakaa Maailma on sun", kuuluu Vienan lause ehkä pikemminkin käskynä, kuin pyyntönä.

Mä ravistelen sinnikkäästi päätäni, mutta suunnitelma kusee, kun Ahla nousee ylös kannatellen mua yhä sylissään. Mua alkaan nolottaa.

"Laske mut alas", mumahdan ja yritän potkia jaloillani jos sattuisin osumaan johonkin kiinteään, jonka avulla pääsisin karkuun. Varon kylläkin erittäin tarkkaan, että en osuisi Ahlaan.

"Lasken sut, jos laulat mun kanssa", Ahla sanoo päättäväisenä ja tajuan hävinneeni. Yksi kuutta vastaan, ei toimi.

×

Viena hyppii portaita ylös pari pussukkaa käsissään. "Woltti oli yllättävän nopee tänään, tai sitten me ollaan tapettu aikaa huomaamattamme!" tämä hihkaisee ja pudottaa kasan pusseja, joiden kuvioinnin tunnistan Burger kingiksi. "Nopeet syö hitaiden eväät", Viena ilmoittaa oitis ja nappaa hampparin toisesta pussista ja ranskikset toisesta.

Ahla syöksyy pussien kimppuun ja saa sieltä Sasua ennen kaksi hampurilaista ulos. Toisen niistä hän ojentaa mulle ja toisen pitää itsellään.

"Pistä kuittii si ni maksan oman osani tilille", huikkaan Vienalle, joka näyttää nauttivan kasvishampparistaan täysin siemauksin. Hän on liian kiireinen edes vastaamaan ja päätyy näyttämään peukkua.

"Hyvää ruokahalua!" Jalo huudahtaa ja kohottaa oman hampparinsa, jonka hän sai viimeisenä pois pussista. Sen täytteet pursuavat hieman ulos enkä ole siitä yhtään yllättynyt nähtyäni millä raivolla Ahla ja Sasu kamppailivat hampparipussin herruudesta.

"Kiitos samoin", kuuluu epävireinen kuoro, kun jokainen rapistelee hampparikääreitä auki. Pakko myöntää, että mulla alkoikin olla jo vähän nälkä.

"Mä mietin, että pitäiskö meidän ens-" Viena alkaa puhumaan, mutta Ahla hiljentää tämän kohottamalla sormensa.

"Ens viikolla tällä kokoonpanolla mennä mun perheen mökille Haapanevaan?" Ahla virnistää kysyessään kysymyksensä. Viena näyttää jokseenkin loukkaantuneelta, että hänen ideansa toi ilmoille joku muu.

"Nopeat syö hitaiden ideat", Sasu nauraa Vienan vieressä, joka tökkää kyynärpäällään poikaystäväänsä kylkeen.

"Sasu mä rakastan sua ja sun huumorii", Ahla ilmoittaa nauraen ja nyt on mun vuoroni tökkätä omaa poikaystävääni kylkeen ja näytän tälle mukamastes loukkaantuneena kieltä. Vai että kaverille sanotaa miten sitä rakastetaan ja mulle ei. Hmph.

"Ootko sä mustasukkanen?" Ahla kysyy näytellen yllättynyttä. Ei hän ole, tiedän sen.

"No en tietenkään ole tohelo".

×

Vedän kengät jalkoihini, kun ilta alkaa kääntyä pikkuhiljaa yöhön. Ahla on jo valmis ja pitää kättään selälläni, kun olen kumartunut sitomaan conversejen nauhoja. Ei voi pitää näppejään erossa sekuntiakaan. Ei sillä, että pahastuisin, huvittavaa vain.

"Kiitos molemmille, kun tulitte käymään", Viena hymyilee ovensuussa ja räplää valokatkaisijaa.

"Kiitos sulle, että sä mahdollistit koko homman", Ahla kiittää kohteliaana. Nousen ja nyökkään. "Jep kyl tää kiitos kuuluu sulle".

"Voi kuinka imarreltu olo tulee. Mut hei nähdään sitten viimeistään ens viikolla ja viesteillään kyytihommat kuntoon!", Viena virnistää hyvästelellessämme tämän ja portaikossa torkkuvan Sasun. Jalo ja Taika lähtivät hetki sitten ja Miro lähti Ronin luo yöksi jo pari tuntia sitten. Olemme siis viimeiset lähtijät.

Ovi sulkeutuu perässämme ja Ahla nappaa kasvoni käsiinsä ja painaa huulet omilleni. Vastaan naurahtaen suudelmaan, joka alkaa venymään turhan pitkäksi. Väännän välillemme hitusen etäisyyttä ja alan nauramaan.

"Näinkö vaikea sulla on pitää näppis irti", naurahdan ja käännyn lähteäkseni kotiin päin. Nappaan kiinni Ahlan kädestä ja vedän tämän mukanani.

"Et tiiäkkään kuin huono mun itsehillintä on", Ahla sanoo aivan, kuin se selittäisi kaiken. Pyöräytän huvittuneena tälle silmiäni ja ohjaan minua pidemmän oikealle puolelle kävelytietä.

"Haluutko kertoo tarkemmin, että miten sen Miron kanssa sujui?" päädyn kysymään. Syksyisessä yössä Ahlan silmät näyttävät taianomaisilta, kun kuun valo hohkaa ja heijastuu niistä muualle. Näissä hetkissä mä vaan mietin, että onko mahdollista, että ihminen on noin kaunis. Ahlan kasvoille ilmenee hämmentynyt ilme, kun jään tuijottamaan turhan kauaksi aikaa, enkä juurikaan katso eteeni. En tiedä mihin tolppaan olisin kävellyt, jos en nyt olisi siirtänyt keskittymistäni tiehen.

"Ihan hyvin. Sain kuulla, että ei se ees lopen ollut Miro, joka bustas ihmisille sen, että oon homo", Ahla toteaa ja en voi muuta kuin näyttää hämmentyneeltä. Mistäköhän Ahla on sitten edes alkujaan repinyt tällaisen johtopäätöksen.

"Mikä sai sut kuvittelee si et se ois sut ilmiantanut?"

"Se oli ainoo joka ties ni tein siit sit yhtälön. Mutta ilmeisesti joku si kuuli, kun puhuin sille asiasta".

"Aa no toi selittää jotain. Eli ette ois ollu missää ongelmis perjaatteessa, jos se joku ei ois ohikuullu?"

"Jep näin mä sen ilmottaisin".

"Osaa ne ihmiset olla mulkkuja".

×