Annan nk.
Lähdimme Harryn kanssa vaitonaisina kävelemään kohti keittiötä. Me molemmat varmaankin mietimme kirjettä, mutta kumpikaan ei ottanut sitä puheeksi. Laskin kirjeen olohuoneen pöydälle ja katsoin valkoista paperia, jossa nimeni luki. Otin taas Harryn kädestä kiinni ja katsoin poikaa huolestuneena.
"Anna, älä anna ton kirjeen häiritä. Aletaan vaa purkaa näit muuttolaatikoita nii sä unohat koko jutun," Harry sanoi hymyillen kannustavasti.
"Joo," sanoin ja naurahdin ilottomasti.
"Piristy nyt. Ei se mitää pahaa voi olla. Toi oli tyylii, joku posteljooni," Harry lohdutti.
"Niin, varmaa oliki," sanoin, vaikka en itsekään uskonut sanomaani.
"Joo mennää nyt purkaa noi laatikot," Harry sanoi hymyillen ja lähti keittiöön.
Lähdin seuraamaan Harryä ja kun pääsin keittiöön olisin halunnut murhata tuon ilkiön. Harry ei ollut saanut mitään aikaiseksi. Kaikki laatikot olivat vielä täysiä. Tai no kyllä hän oli saanut maustekaapin täytettyä, mutta sehän oli todella paljon (huomaa sarkasmi).
Kävelin päättäväisesti kohti laatikoita ja aloin purkamaan niitä. Odotin Harryn tulevan avuksini samalla kokoajan purkaen. Kerkesin purkamaan ainakin kaksi laatikkoa ennen, kuin käännyin katsomaan Harryyn odottavasti. Poika vain seisoi siinä nojaillen seinään.
"Pitäiskö herrä Täydellisen auttaakki mua?" kysyin pojalta hymyillen ja näyttäen selvästikin, että jos tuo typerä ihminen ei ymmärtäisi auttaa minua hän saisi nukkua sohvalla.
"Ainii juu," Harry sanoi aivan, kuin olisi unohtanut koko jutun.
"Ei näin herraseni," sanoin katsoen Harryä vieläkin samalla ilmeellä.
"Mut sä näytit niiin hyvältä, ku kurottelit yläkaappeihin ja laitoit niitä aterimia paikoilleen," Harry sanoi puolustelevasti.
"Jahas... kai sä tiesit, että mä oon hieno nainen, enkä haluu tollasii pervoi mun sänkyy?" kysyin Harryltä vihjailevasti.
"Kuka tässä sängyn mainitsi," Harry kysyi nauraen.
"Minäpä hyvinki," sanoin myös nauraen.
"Jaa, että semmoset on mielessä," Harry sanoi ja astui askeleen lähemmäksi minua.
"Juu just semmoset on mielessä," sanoin hymyillen samalla, kun peruutin seinää kohti.
"Onpa sulla likanen mielikuvitus," poika sanoi, kun oli saanit minut seinän ja itsensä väliin.
"Sulle vaan," sanoin hymyillen ja nousin varpailleni suudellen poikaa hellästi.
Meidän siinä suudellessamme, joku koputti oveen.
"Joko taas?" kysyin ja katsoin Harryyn ahdistuneesti.
"Mä vedän sitä turpaa, ketä kiusaa mun tyttöö ja keskeyttää meijän hetken," Harry sanoi ja lähti kävelemään päättäväisesti ovelle.
Minä päätin jäädä odottamaan keittiöön ja ajan kuluksi purin yllätys yllätys muuttolaatikoita. Kuuntelin tarkkaan kuinka Harry avasi oven ja valmistautui huutamaan vieraallemme, mutta mitään huutoa ei tullut. Kuulin puhetta ystävälliseen sävyyn ja aloin ihmetellä.
Yleensä Harry kyllä piti päänsä ja jos oli sanonut jotain kyllä toteutti sen myös. Sitten kuulin äänekästä iloista naurua. Harryn naurua. Lähdin kävelemään ovelle ja näin yllätyksekseni Louisin, Niallin, Liamin, Zaynin ja Harryn nauramassa iloisena kotiovellani. Katsoin poikiin kummeksuen ja kävelin halaamaan kutakin poikaa vuorollaan.
"Mistä kunnia?" kysyin hymyillen pojilta.
Guess who's back?
Eli tänään tapahtu mulle jotai historiallista!
Eli mä sain matikan kokeest 10 ja musanteorian päättö arvosanaks 5/5 yli ihan älyttömän hyvän!!!
Tässäkin tarinassa noit lukukertoi on "vähän" kerääntynyt!! Sori en jaksa kirjottaa täähn paljon, koska laiskuus...
Julia kiittää ja kumartaa!
