I want to make You mine

38. Punainen huone

Silmäluomet tuntuivat raskaalta ja pää oli yhä tokkurassa ja sekaisin kemiallisen unen jäljiltä. Jungkookin oli vaikeaa aluksi muistaa mitä oli tapahtunut. Hetken mietiskelyn jälkeen muistikuvia alkoi palailla hänen mieleensä askel askeleelta. Yllättävä kirje, Hyun-minin tapaaminen yökerholla, heidän keskustelunsa syrjäisellä käytävällä jostakin sormuksesta, mistä Jungkook ei ollut kuullutkaan, tilanteen eskaloituminen siihen, että hän oli aikeissa paeta ja lopulta kaikki pimeni. Mutta missä Jungkook nyt oli?

Yrittäessään liikuttaa itseään hän tajusi makaavansa sängyllä - joka oli yllättävää kyllä mukavan pehmeä - ja hänen kätensä olivat tiukasti kiinni nippusiteillä sängyn päädyssä, rajoittaakseen mahdollisuuksia paeta. Tuntui jo miten veri ei päässyt kulkemaan normaalisti sormenpäihin muuttaen ne tunnottoman kylmiksi ja ranteita hiersivät nippusiteiden terävät muovireunat.

Kun näkö normalisoitui Jungkook näki ympärillään hämärässä valaistuksessa pelkästään punaista. Punainen sängyn katos, punainen seinä, punainen persialaismatto maassa, paksut punaiset samettiverhotkin, joista valoa ei päässyt sisään.

Jungkook oli aikeissa avata suunsa sanoakseen jotain, mutta tajusi, ettei pystynyt. Suu oli teipattu kiinni jesarille, ettei hän kykenisi huutamaan apua tai herättämään huomiota muuten pitämällä meteliä.

Kamala pakokauhu alkoi riipiä Jungkookin sisuksia ja hän yritti tempoa itseään puolelta toisella päästäkseen vapaaksi, mutta onnistui vain hiertämään nippusiteet ihon läpi. Mahdotonta päästä omin avuin irti ja paeta.

Epätoivon kyyneleet vierivät pitkin Jungkookin poskia. Hän oli kahlittuna ties minne, eikä kukaan tiennyt hänen sijaintiaan, joten kukaan ei häntä löytäisikään koskaan jos etsisikin.

Ovi kolahti ja raskain kolahtelevin askelin Hyun-min käveli sängyn luokse. "Olet hereillä, eihän mennytkään kuin tunti. Taisin laittaa liikaa sinunlaisellesi nukutusainetta, kun oli tarkoitus saada taju kankaalle korkeintaan vartiksi, mutta eipä mitään." Hyun-min puhui niin rennon mukavasti kuin tilanteessa ei olisi mitään epänormaalia.

"Ajattelin, että jos et aikaisemmin tiennyt mistä puhutaan, niin ehkä nyt olisivat muistikuvat selkeämpiä." Hyun-min selitti ja seisoi uhkaavana suoraan Jungkookin kasvojen viereen näyttäen yhä häijymmältä ja pelottavammalta.

"Tiedän, että huudat kurkkusi käheäksi, joten en poista teippiä ennen kuin olet valmis vastaamaan. Voit näin aluksi vaikka nyökätä tai pudistaa päätäsi. Eli ties kuinka monennen kerran: missä se sormus on? Tiedätkö?"

Jungkook ei voinut muuta kuin pudistaa päätään, koska ei hänellä ollut kerrottavaa. Tuo sekopää Hyun-min kyseli jostain sormuksesta, jota ei ollut edes olemassa. Mitä Jungkook saattoi tilanteessa muka tehdä kuin vastata rehellisesti.

"Hyvä on. Ei mulla ole onneksi mitään kiirettä. Voin viettää aikaa täällä kanssasi vaikka miten pitkään. Oikeastaan viihdyn seurassasi, Jungkook. Viihdyin jo Pariisissa." Hyun-min sanoi matalalla, selkäpiitä karmivalla äänellä kuin jotain vihjaillen.

Kaikkia enkeleitä ja jumalia rukoillen Jungkook toivoi pelastusta, vaikka tiesi, että se olisi täydellinen ihme jos hän koskaan pääsisi pois. Hyun-min ei selvästikään aikonut luovuttaa ja oli jo pelottavaa miten tämä katseli Jungkookin kauhusta kankeaa vartaloa niin himokkaana.

"Sillä välin kun pohdiskelet tässä rauhassa niin voin vaikka vähän jutella niitä näitä ajankuluksi." Hyun-min istuutui sängyn viereiselle nojatuolille ja otti mukavan asennon.

Jungkook ei ollut koskaan pelännyt henkensä puolesta niin paljoa, kuin tuon punaisen huoneen sänkyyn kahlittuna, Hyun-minin haukan katseen alla.

"Tämä huone - kutsun sitä punaiseksi huoneeksi, varmaan ymmärrät miksi - on sellainen paikka, jonne kukaan muu itseäni lukuun ottamatta ei löydä. Nimittäin halusin tällaisen omassa rauhassaan olevan paikan, jos nyt satun saamaan sellaisia vieraita, joiden kanssa kaipaan omaa aikaa." Hyun-min alkoi kertomaan. "Ihan syystä olen tämän kauttaaltaan punaiseksi sisustanut. Nimittäin punainen väri edesauttaa eroottisen latauksen syntyä ja luo oikeanlaista tunnelmaa. Eikö täällä tunnukin olevan ihan erityinen fiilis?"