I want to make You mine

39. Pelastaja

Taehyung paiskoi kaikkia mahdollisia ovia, jotka hänen tielleen osuivat. Mutta tuloksetta, hän sai vaan paheksuvia katseita asiakkailta, jotka olivat naisseuransa kanssa läheisissä väleissä huoneissaan juomassa ja ilakoimassa vapaa-aikaa hukkaan.

Taehyung oli valmis kääntämään vaikka koko paikan ympäri löytääkseen Jungkookin. Jossain siellä hänen täytyi olla. Hyun-min oli hyvin ovela viedessään Jungkookin sellaiseen paikkaan, joka oli kaikkien saavuttamattomissa.

Jollain ilveellä Taehyung löysi tiensä salaiselle käytävälle, joka oli johtavinaan lastauslaiturille. Hän tajusi kuitenkin heti, että kyseessä oli hämäys. Hän läimäytti metallisen varoitusmerkein koristellun oven kaikilla voimillaan auki ja järkyttyi näkemästään.

Jungkook tärisi kauhusta inahdellen sänkyyn kahlittuna kun Hyun-min oli parhaillaan avaamassa hänen housujen vyötä.

Taehyung kiehahti raivosta nähdessään tuon, että juoksi salama sisään ja paiskasi Hyun-minin raskaan vartalon maahan, pois Jungkookin päältä.

"Sä senkin saastainen paskiainen! Mitä helvettiä sä luulet täällä tekeväsi!?" Taehyung karjaisi ja kääri hihansa ylös.

Se oli arvattavissa. Jo kun Taehyung oli lukenut sen kirjeen, jonka Hyun-min oli lähettänyt Jungkookille oli selvää, että tämä aikoi kiristää Jungkookia. Mutta tapa jolla hän sen teki oli siltikin puistattavan järkyttävä. Taehyung ei kuitenkaan ollut varma mitä Hyun-min tahtoi, mistä syystä tämä meni pitkälle. Vai oliko Hyun-min vain kerta kaikkiaan niin sairas ihminen, että halusi käyttää hyväksi Jungkookia noin alentavalla tavalla tuottaakseen itselleen mielihyvää. Ei sekään olisi ollut mitään ihmeellistä.

Taehyung oli elätellyt pientä toivetta, että Hyun-min ehkäpä sittenkin oli muuttunut mies, mutta aivan turhaan. Olihan se selvää, ettei sellainen ihminen muuttuisi koskaan. Ei Hyun-minia voinut edes ihmiseksi sanoa, se oli jo aivan liikaa tämän paholaismaisen eläimelliseen käyttäytymiseen. Hän ei varmaan ole kuullutkaan moraalista. Miten joku saattaa alentua noin hirvittävälle tasolle?

Siitä kun Taehyung oli jollekin kunnolla antanut turpiin oli jo aikaa, mutta ei hän ollut unohtanut miten se tehtiin. Varsinkin sellaisella hetkellä hän oli valmis mukiloimaan Hyun-minin niin tohjoksi, että tämä katuisi lopulta syntymäänsä.

"Ettäs sä kehtaatkin edes yrittää tuollaista! Jungkookiin sä et kajoa enää edes pikkusormellasi! Pidän siitä huolen, ettet saa enää ikinä mahdollisuutta!" Taehyung karjui ja antoi nyrkkinsä tehdä työtä.

Hyun-min oli yllätykseltään (hän ei todellakaan ollut osannut arvata, että Taehyung mitenkään löytäisi heidät) niin puolustuskyvytön, että ei pystynyt alkamaan vastaan. Summanmutikassa huitominen ei Taehyungia häiriinnyttänyt. Kaikella raivollaan tuota kuvotusta kohtaan hän mäiski niin, että veri lensi ja hammaskin taisi lähteä Hyun-minin suusta.

Epätoivoisesti armoa anoen Hyun-min kuulosti kerrassaan säälittävältä, Taehyungilta ei kuitenkaan siinä kohtaa hennonnut pienintäkään sympatiaa tuota hirvitystä kohtaan.

"Saatpahan kokea miltä tuntuu olla puolustuskyvytön uhri! Ehkä ensi kerralla mietit kahdesti, ennen kuin teet mitään tällaista! Tai ehkä et voi miettiä, kun sun aivojen tilalla taitaa olla vaan kasa paskaa!" Taehyung raivosi kunnes monen minuutin jälkeen Hyun-min näytti menettävän tajuntansa ja jäi muodottomassa kasassa retkottamaan lattialle.

Taehyung nousi pystyyn otsaltaan hikeä pyyhkien ja katsoi hengästyneenä aikaansaannostaan. Hyun-min oli saanut tuta kaiken raivon, vihan ja inhon mitä Taehyung sillä hetkellä oli tuntenut häntä kohtaan. Eivätkä ne ruhjeet olleetkaan ihan pikkuisia, niistä ehtisi toipua tovin.