"Mistä kunnia?" kysyin pojilta hymyillen.
En kuitenkaan saanut hymyjä vastaukseksi, vaan todella vakavia kasvoja. Katsoin Harryyn miettivästi ja huomasin, että tämä katsoi minuun huolestunut ilme kasvoillaan.
"Mistä kunnia?" toistin kysymykseni hieman vakavampaan sävyyn ja jäin odottamaan vastausta.
"Itseasiassa, mun isä lähetti mut ja mä kutsuin muut," kuulin Niallin sanovan ja käänsin pääni nopeasti tutkimaan pojan sinisiä silmiä.
"No mitäs, Bobby?" kysyin taas hymyillen.
"Anna tää liittyy sun vanhempii," Niall sanoi rauhallisesti.
"Mitä mun vanhemmista?" kysyin tiukalla äänellä ja katsoin Nialliin vihaisesti. Vanhempani olivat minulle vieläkin hyvin arka aihe.
"No päästäiskö me sisää, ku sellasii ei viittis tässä ulkona ilmotella," Niall sanoi rauhoittavaan ääneen.
"No okei... Tulkaa vaa," sanoin ja päästin pojat sisään.
Itse kävelin Harryn kanssa olohuoneeseen ja jäin odottamaan poikia sohvalle. Pojat tulivat yksi kerrallaan olohuoneeseemme ja istuivat, kuka mihinkin. Niall istui viereeni ja katsoi suoraan silmiini säälivällä ilmeellä. Harry puristi minua suojelevasti lähelleen ja päädyin nojaamaan Harryyn.
"Anna, sun vanhemmat ei kuollu missää auto-onnettomuudessa, vaan ne murhattii," Niall sanoi hiljaa ja minä purskahdin itkuun.
"Anna, se tyyppi, kuka murhas sun vanhemmat on vannonu, et se tappaa koko sun isän puolen suvun," Niall kertoi hiljaa.
"Miks se sit tappo mun äidin?" kysyin hiljaa ääni itkuisen kuuluisena.
"Se kuuluu avioliiton kautta sun isän sukuun. Anna se tarkottaa, että se haluu tappaa sutkin," Niall kertoi.
"Mitä mä oon tehny?" kysyin hiljaa, en keneltäkään.
"Et mitään sä vaan satuit syntymään tiettyyn sukuun," Niall sanoi lohduttaen.
"Onks se yrittäny ottaa yhteyttä tai jotai?" Niall kysyi huolehtivasti.
"Oisko?" kysyin ja katsoin Harryyn. Harry arvasi, mistä puhuin ja otti kirjeen pöydältä.
Avasin kirjeen ja katsoin tekstiä.
Anna Anderson os. Sommers
Terve Anna!
Olet varmaankin tietoinen vanhempiesi kohtalosta...
Kuten varmaankin huomaat tiedän osoitteesi. Tai oikeastaan seuraan jokaista liikettäsi ja, kun oikea heti koittaa isken.
Pian pääset vanhempiesi luokse!
Kaikkea hyvää sinulle kunnes tapaamme!
Nimetön ihailija
Ps. Polta kirje, äläkä kerro siitä kenellekkään. Tiedän kyllä, jos olet kertonut.
Annoin kirjeen eteenpäin Harrylle, jonka lihakset jäykistyivät heti, kun tämä oli lukenut kirjeen. Harry ojensi kirjeen Niallille, jonka kasvoilla kävi minulle uusi tunne pelko. En ollut koskaan nähnyt Niallin pelkäävän. Katsahdin Harryyn, joka näytti mietteliäältä ja katseli ympäri olohuonetta.
"Harry mua pelottaa," sanoin ja katsoin poikaa. Harry katsoi minuun kauniilla silmillään ja otti minut halaukseen.
"Niin muaki, päivänsäde," Harry sanoi saaden minun oloni kohentumaan pelkästään tuon nimen tuomien hyvien muistojen takia.
"Metsänpeikko," naurahdin ilottomasti.
"Anna?" Niall kysyi.
"Niin," vastasin ja palasin takaisin vakavaksi.
"Sopiiko jos mä kerron mun isälle tästä viestistä?" Niall kysyi.
"Tottakai," sanoin ja yritin hymyillä.
"Mä meen keittämään teetä kaikille," Harry sanoi ja lähti keittiöön valmistelemaan teetä. Hän kai ajatteli, että se piristäisi.
Huonoja uutisia!
Anna sai psykoottisen murhaajan kannoilleen.
Mitäs tykkäsitte?
Kommentoikaa, votetkaa, lukekaa, seuratkaa!
Julia kiittää ja kumartaa!
