I want to make You mine

45. Uskottavaa melodraamaa kirsikkamehun kera

(takauma)

"Osaatko sä näytellä, Jungkook?" Taehyung kysyi kasvoillaan ilme, josta oli vaikea päätellä miksi hän sellaista halusi tietää.

"No en, satuin opiskelemaan taideyliopistossa, en teatterikorkeakoulussa." Jungkook tokaisi näsäviisaasti.

"Yritä kuitenkin. Sun pitää olla mukana täysillä tässä hommassa, että siitä tulee uskottavaa." Taehyung vastasi pahoitellen.

"Mitä me oikein näytellään sitten?" Jungkook ei voinut kätkeä uteliaisuuttaan. Ehkä sittenkin Taehyung oli keksinyt jotain järkevää.

"Me lavastetaan Hyun-min voittajaksi. En edes yritä itse ampua vaan annan sen suosiolla osua muhun. Sillä välin kun Hyun-min juhlii voittoaan ja sä itket miten mä "kuolin", poliisi tulee ja nappaa sen - yksinkertaista. Hyun-min ei voi mitenkään tajuta, ennen kuin on liian myöhäistä paeta mihinkään." Taehyung selitti innostuneena mahtavasta ideastaan.

"Okei, mutta jos sä annat itseesi osua niin mitä siitäkin seuraa? Sä kuolet jos saat luodin rintaan, ajattelitko sitä?." Jungkook ei ymmärtänyt miten se juoni voisi millään toimia, ilman, että Taehyung loukkaantuisi.

"En välttämättä... siihen on keinonsa, mutta me tarvitaan jotain veren korviketta. Onko meillä jotain vereltä vaikuttavaa nestettä kotona?" Taehyung pohdiskeli ovela ilme kasvoillaan.

"Ketsuppi ei taida toimia, eikä mansikkahillokaan... mutta meillä on kirsikkamehua, käykö se?" Jungkook ehdotti.

"Täydellistä!" Taehyung hihkaisi innoissaan. "Mä leikin kuollutta ja sitten se kirsikkamehu saa esittää verta, mitä mun rinnasta pulppuaa. Sun tehtävänä on vetää kunnon itku draama ja esittää miten järkyttynyt oot koska kuolin. Onnistuuko?"

"Mä oon kerran ala-asteella ollut näytelmässä mukana ja esitin siinä taustalla seisovaa puuta, jolla ei ollut yhtään vuorosanaa, joten älä luota mun näyttelijän kykyihin liikaa." Jungkook kiirehti kertomaan, ettei herättäisi liikaa toiveita.

"Harjoitellaan siinä tapauksessa!" Taehyung tarttui tuumasta toimeen ja hyppäsi pystyyn. "Nyt mä lyyhistyn lattialle ja siinä kohtaa sä juokset mun luokse ja teet niin kuin tekisit jos tilanne olis oikea, itket ja silleen."

Dramaattisesti kätensä otsalleen nostaen Taehyung kaatui lattialle ja jäi odottamaan silmät suljettuina, että Jungkook tulisi. Ei kuitenkaan tullut. Jungkook vain tuijotti vieressä hölmistyneenä ja mietti mitä hänen tulisi tehdä ja sanoa.

"Tee nyt jotain!" Taehyung sihisi hampaidensa välistä.

Huokaisten Jungkook joutui lähtemään leikkiin mukaan. Hän kyykistyi Taehyungin juureen ja lääppi tämän rintaa kevyesti kämmenellään. "Voi Taehyung! Miksi teit näin!? Herää, herää! Et sä voi jättää mua!"

"Ton epäaidompaa näyttelemistä en oo ennen nähnyt, aivan liian laimeaa! Tosta tajuaa heti, että et oo tosissasi." Taehyung pudisteli tyytymättömänä päätään. "Reilusti enemmän tunnetta peliin! Luulisin - tai no ainakin toivoisin - että olisit vähän järkyttyneempi kun saan luodin rintaan ja kuolen sun silmien eteen!"

"Älä puhu tollasia! En mä oo enää lapsi, että pystyn mihinkään roolileikkeihin." Jungkook tiukkasi.

"Pystytpäs! Tässä on kaikki kuule pelissä!" Taehyung totesi rohkaisevana. "Sun rooli on tärkein, joten mieti, että kaikki tapahtuisi oikeesti. Luulen, että kyllä sä silloin pystyt eläytymään kunnolla mukaan."

***

Oikeastaan ei Jungkookin edes tarvinnut näytellä. Vaikka hän tiesi, ettei se luoti pystyisi lävistämään Taehyungin rintaa oli se silti järkyttävä kokemus kuinka hän näki miten Taehyung sai Hyun-minin aseesta osuman.