Kiukaan luukku kolahti metallisen kaikuvasti kiinni, kun mä nostin sen kahvaa puupalikalla. Ahla oli ehtinyt varoittamaan mua kahvan sensaatiomaisesta kuumenemisnopeudesta juuri ennen, kuin olin läntännyt paljaan käteni kuumalle metallille ja altistanut soluni palovammoille.
"Vakuuttavaa, sytytit ton kiukaan varmaan paremmin ja nopeemmin, mitä mä", Ahla toteaa selkäni takaa ja nostan huvittuneen katseeni tähän. Itsehän istuin vieläkin polvillani saunan likaisella lattialla. Tai no ei lattia nyt sinänsä likainen ollut, sitä peitti vain tuhannet pinta-alaltaan hyvin pienet kaarnalaivat.
"Mä oon vanha konkari, et ois alkujaankaan aliarvioinut mun taitoja", kohautan olkapäitäni ja nousen ehkä jopa hieman vaivoin ylös lattialta. Ahla seisomassa takanani vie kaiken tilan, jota sulava liikkuminen vaatii.
"Hei saunatontut, mä ainaki lähen nyt tonne mökille syömään. Suosittelen, että teette samoin, jos haluatte ruokaa", Sasu huikkaa saunan ovelta äänessään ripe turhautuneisuutta ja lähden vauhdilla ulos saunamökistä.
Kuulen takanani kiihtyvät askeleet ja lähden juoksemaan sitä mustikkapolkua eteenpäin itsekseni nauraen. Aurinko on paistanut koko päivän todella kauniisti, mutta nyt meidän ilmainen näyttelijä suoriutuu roolistaan normaalia paremmin. Auringon lämpöä hehkuvat säteet saavat maan ihanan eläväisen näköiseksi, kun minä, Sasu ja Ahla juoksemme kilpaa mökin ulko-ovelle. Jalo on saapunut mökin terassille ja huomaa homman nimen. Hän alkaa kannustamaan mua vimmatusti ja saan lisää voimanrippeitä kiihdyttää vauhtiani, vaikka en edes ole yleensä kovin nopea juoksemaan.
"Tulitte just hyvään aikaan, vedettiin just ruoka ulos uunista", Jalo hymähtää, kun Sasu astelee viimeisten joukossa terassin lyhyet portaat ylös. Suoraan sanottuna mä meinasin kompastua noihin kyseisiin portaisiin äskön, eikä mua sitten olisi enää naurattanut.
"Meidän ajotus oli kultainen", Ahla ylpeilee ja taputtaa mua olkapäälle. Ilmeisesti onnittelu todella reilun ja tasaväkisen juoksukisan voitosta. Mullahan ei ollut yhtään etumatkaa muihin verrattuna.
Koko katras astelee sisälle mökkiin, jonne sinnekkin aurinko paistaa omaa lämpöään levittäen. Mökki on juuri hyvällä paikalla niin, että ilta-aurinko paistaa suoraan sisälle tupaan. Koko mökki tuntui olevan omalla tavallaan täydellinen.
Viena astelee keittiöstä säteilevä ilme kasvoillaan suoraan Sasun luo ja kietoo kätensä poikaystävänsä ympärille. Ei mene kauaakaan, kun tunnen kädet ympärilläni ja oletan, että Ahla oli ottanut Vienasta mallia. Sasu ärähti eleen seurauksena ja ilmoitti tarvitsevansa paljon ruokaa ja mä vain nauroin ja käännyin antamaan Ahlalle pikaisen halin. Tummaverikkö jäi katsomaan mua sellaisella ilmeellä, joka kertoi, että hän olisi halunnu muutakin, mutta en nyt sallinut sitä hänelle. Mä haluan nyt syödä jotain, mikä sisältää paljon ravintoaineita ja väittäisin, että se ei olisi pahitteeksi Ahlallekkaan.
"Montako kertomisen arvoista mokaa onnistuitte tekemään sillä välin, kun me oltiin poissa?" Ahla kysyy huvittuneella äänensävyllä. Ilmeisesti hän sisimmissään on huolestunut mökin hyvinvoinnista. En voi tuomita häntä, sillä niin olisin minäkin.
"Ei me sun rakasta hirsitönöä olla poltettu, kuten sä ehkä näetkin", Viena vastaa luoden Ahlalle ilmeen, joka sanoo tytölle ominaisella tavalla: "älä viitsi."
Availen keittiön kaappeja itsekseni ja kolmannella yrityksellä löydän rakennuksen lautasvarastot.
"Unohdin muutes mainita, että meille on johdettu sisälle vettä vessan rakentamisen yhteydessä, eli pitää kävellä hakemaan vesi tosta keittiön vierestä", Ahla kertoo osoittaen keittiön oviaukosta vasemmalle sijoittuvaa ovea.
"Olisit kertonut hitusen aikasemmin. Me pestiin meidän kädet vesipulloilla tuolla ulkona", Jalo naurahtaa ja Ahla katsoo tätä pahoittelevasti.
"Hyvä tietää, mä meen pesemään mun kädet", Taika huokaisee ja lähtee vessaa kohden.
YOU ARE READING
Murtuneiden sydänten silta
RomanceAskel uuteen ja tuntemattomaan voi monelle kuulostaa jännittävältä, jopa vähän pelottavalta. Joskus vanhoihin elämäntapoihin on kasvanut niin vahvasti kiinni, että niiden huonoja puolia ei edes huomaa. Muutoksia tehdään askel askeleelta. Joskus ki...
