I want to make You mine

47. Kiireinen pomo

Puoli vuotta myöhemmin

Muutoksia alkoi tapahtua - nehän ovat väistämättömiä. Täytyy vaan tajuta ajoissa jos kaikki ei ole kohdallaan ja keksiä pikimmiten keino kuinka korjata tilanne.

Galleriasta kehkeytyi vuoden aikana todella menestynyt paikka. Sinne tultiin kaikkina viikonpäivinä ja kaikkina vuodenaikoina. Ihmiset rakastivat paikan tunnelmaa ja palasivat sinne monestikin uudelleen käymään. Paikalliset, kauempaa Korean muista kolkista ja ulkomailtakin vierailijoita riitti.

Ranskalainen ravintola suloisine puutarhoineen kutsui ihmisiä syömään, koska keittiömestari taikoi sellaisia herkkuja, että niitä tultiin kauempaakin sinne nauttimaan, koska parempaa oli vaikeaa löytää.

Gallerian näyttelyt olivat menestyksiä toisensa perään. Vakionäyttelyn klassikko maalauksia haluttiin nähdä aina uudelleen ja uudelleen, nimekkäiden korealais taiteilijoiden vaihtuvat näyttelyt olivat toinen toistaan menestyvämpiä ja Taehyungin ja Jungkookin omia maalauksia ihasteltiin myös erityisesti.

Lipunmyynnin vakiokasvo Woojin hoiti hommansa paremmin kuin kukaan ja osasi ovelat markkinointi kikat ja sai ihmiset ostamaan heiltä kaikkia ylimääräisiä palveluita ja vakuutteli palaamaan uudelleen.

Liikevoitto oli valtaisaa ja rahaa virtasi niin, että työntekijöiden palkatkin nostettiin reippaasti korkeammiksi. Kaikki näytti päällisin puolin olevan mitä parhaimmin.

Elaine autteli vastuuntuntoisesti Taehyungia ja oli korvaamaton apu sihteerinä ja kirjanpitäjänä. Tuli kuitenkin yllättävä uutinen kaikille kun Elaine kertoi odottavansa lasta ja joutui jäämään lopulta äitiyslomalle kun laskettu aika alkoi lähestyä.

Kaikki olivat niin innoissaan ja odottavaisia. Woojin ja Elaine olivat nuoria ja edenneet melko nopeasti suhteessaan kun perhettäkin jo perustivat, mutta vaikuttivat onnellisilta. Taehyungista ja Jungkookista tulisi siis samalla setiä tulevalle pienokaiselle, jolle alettiin jo suunnitella kesätyö pestiä galleriasta tulevaisuuden varalle.

Menestys ei tullut kuitenkaan tyhjästä vaan taustalle sen eteen jouduttiin näkemään rutkasti töitä. Taehyungilla ja Jungkookilla oli siinä suurin vastuu.

Työpäivät pitenivät pitenemistään, eikä vapaata jäänyt ollenkaan jäljelle. Kotiin ehti vain yöksi nukkumaan ja sitten seuraavana aamuna jo takaisin töihin. Alussa kaksikko ehti pitää vapaata edes yhden päivän viikossa, mutta aikataulut eivät enää antaneet myöten kun töihin oltiin melkeinpä hukkumassa, joten yksi vapaapäivä kuukaudessa oli jo ilon aihe.

Parisuhteen ylläpitämiseen ei yksinkertaisesti ollut enää aikaa. Viimeinen kerta oli vuosipäivä joskus vuoden alussa kun Taehyung ja Jungkook olivat päässeet käymään jossain ulkona kahdestaan. Vaikka he olivatkin samassa työpaikassa ja asuivat yhdessä ehtivät he juuri ja juuri tervehtiä toisiaan tai vaihtaa muutaman sanasen työasioista jos ruokatauolla siihen riitti aikaa.

Jungkook tuli kotiin edes jotenkin normaali aikaan, mutta Taehyung istui toimistossaan paperi kasojen ympäröimänä ja palasi yleensä yksin kotiin yömyöhään silloin kun Jungkook oli jo nukkumassa.

Ajanpuute tuntui kylmettävän heidän välinsä, vaikka he eivät halunneet niin missään tapauksessa käyvän. Heillä ei vaan ollut enää aikaa toisilleen kun työt veivät kaikki valveillaolo tunnit ja voimat.

Toisinaan Jungkook kuuli yömyöhään kuinka Taehyung kömpi sänkyyn hänen vierelleen ja antoi pienen suukon hänen otsalleen. Joka kerta hän olisi halunnut herätä saadakseen edes hetken Taehyungin kanssa, mutta tiesi, että jos ei nukkuisi niin seuraukset olisivat vielä ikävämmät.

Tietysti he olivat jo alussa tienneet, ettei vapaata jäisi, mutta etteivät he enää ehtisi toisiaan nähdä ollenkaan oli aivan odottamatonta. Taehyungin ja Jungkookin täytyi valita joko toistensa tai työn väliltä mikä ei ollutkaan niin yksinkertainen asia.