Ei niin normaalit lukiovuodet Sotkamossa || Finnish baseball fiction

1. Kolmannen vuoden aloitus

Mona

Palasin lukioon pikkasen muiden jälkeen pudotuspelien takia. Olin juuri saapunut asuntolan ovelle ja lähdin etsimään Sandraa. Sandra oli paras kaverini. Olimme tutustuneet heti lukion ekana vuonna, kun olimme kummatkin tulleet yksin ilman kavereitamme Kainuuseen noin 16-vuotiaina. Jaoimme myös Sandran kanssa asuntolan huoneen.

Astuin asuntolan olohuoneeseen sisälle ja näin siellä Sandran ja joitakin vuositasomme pesäpallopoikia. "Olen takaisin" Sanoin Sandralle virnuillen. "Jes vihdoin, ikävöin sinua" Sandra sanoi tullessaan luokseni halaamaan minua. "Hahhaha niin minäkin sinua" Naurahdin halatessani Sandraa.

Halihetkemme jälkeen lähdimme huoneeseemme, että voisin purkaa tavarani laukuistani takaisin kaappeihin. "No mitäs puuhasit täällä sillä aikaa kun olin pelailemassa pudotuspelejä ilman tulosta" kysyin Sandralta. "No jos totta puhutaan niin tutustuin yhteen niistä pesispojista, hän ei ollut edes niin paha" Sandra kertoi minulle. "Uuu keneen niistä" kysyin kiinnostuneena samalla purkaen matkalaukkuani. "Konsta Kurikkaan, siihen Juvan poikaan" Sandra vastasi sängyltään.

"Ja jos tarkkoja ollaan niin oon ollu jossai harkoissa sen parikin kun on se Komulainen (Saku) on käskenyt" Sandra jatkoi kertomustaan hänestä ja tästä Juvan ihme pojasta. "Entä minkälaisia ne muut on" kysyin Sandralta. "No en oo tutustunut niihin" Sandra vastas.

Kello alkoi olemaan aika paljon jo, joten päätimme mennä nukkumaan. Huomenna olisi minun ensimmäiset kolmosvuoden aamutreenit.

***

Heräsin aamulla seitsemän aikaan. Herätin Sandran, joka nukkui vielä sikeästi omassa sängyssään. "Huomenta unikeko" Sanoin Sandralle. "Huomenta vain sinullekkin" Sandra vastasi unisena. Laittauduimme nopeasti ja lähdimme sitten aamupalalle.

Aamupalan jälkeen kävimme nopeasti asuntolalla josta sitten suuntasimme Vuokattihallille aamutreeneihin. Aamutreeneissä teimme normi lämmittelyt ja käsilämpät. Komulainen ilmoitti meille, että kisaisimme tänään pareittain erilaisia rasteja. Olin juuri kysymässä Sandraa parikseni, kunnes näin hänet jo sen Juvalaisen pojan luona. Hiton petturi ajattelin.

"Tota noin, Mona onko sulla paria" kysyi ääni takaani. Käännyin ympäri  ja näin takanani olevan lyhyen pojan, jonka nimen muistin Kalleksi. "Joo ei mulla oo paria, kun Sandra feidas minut sun ystäväsi vuoksi" vastasin pojalle. "Joo no Aatu ja Rasmus on pari ja Konsta vähän niinku jätti mutkin ilman paria, että joo" Kalle selitti niinkuin oisin tietänytkin tarkkaan keitä Aatu ja Rasmus ovat. "No niin kaikki on varmaan löytänyt parit, joten eiköhän aloiteta sitten" Komulainen alkoi puhumaan.

Kisailu rasteilla Kallen kanssa meni hyvin. Teimme parhaamme ja onnistuimme myös hyvin, ainakin meidän mielestämme. "Ja voittajamme ovat tänään" Komulainen aloitti ja piti hiljaisuuden. "Mona Korhonen ja Kalle Kuosmanen" Komulainen jatkoi. Jes olimme voittaneet. "Jes, olimme hyvä pari vai mitä" Kalle kysyi minulta virne kasvoillaan. "Joo" vastasin hänelle. Heitimme siinä vielä toisillemme yläfemmat ja sitten menimme Sandran ja Konstan luokse.

"Noh miltäs tuntu hävitä" Kalle härnäsi Konstaa. "Ette te nyt niin ylivoimasesti ees voittanut meitä ja teillä oli vaan tuuria" Konsta myhäili Kallelle. "Ja joopajoo" tuhahdin. Konsta katsoi minua hetken aikaa ihmeissään ja sitten siirsi katseensa Sandraan. "No ollaanko silti joskus toistekin pari jossakin tälläsissä jutuissa" Konsta kysyi Sandralta, joka oli tähän mennessä ollut vielä erittäin hiljaa. "Joo ollaan vaan" Sandra vastasi hiljaa, mutta hymyillen Konstalle. Vilkaisin Kallea nopeasti. Meillä oli murto-osan ajan katsekontakti, jonka kumminkin rikkoi Komulainen.

"Voittajat tulkaapa hakemaan palkintonne" Komulainen sanoi palkintopallin luota, jonka hän oli näköjään joidenkin kanssa siirtänyt siihen. Menimme Kallen kanssa hakemaan palkintomme, joka oli kummallekin oma lahjakortti Sotkamon Intersporttiin. Jouduimme vielä seisomaan hetken aikaa palkintopallin päällä, että jokainen voisi käydä kättelemässä meitä.

Viimeisten kättelijöiden joukossa oli Konsta ja Sandra. "No onnea voittajat, mutta tämä ei jäänyt tähän" Konsta sanoi Kallea kätellessään leikkimielisesti. Kun Konsta ja Sandra olivat menneet ohi meistä, kohdallemme taisivat tulla ne Aatu ja Rasmus. Nuo kolme poikaa juttelivat jotakin keskenään ja minä odotin vain vieressä. "Onnea, sait hyvän parin" Toinen pojista, jonka veikkasin olevan Aatu sanoi virne kasvoillaan. "Kiitos" vastasin hymyillen. Aatun perässä oleva Rasmuskin toivotti onnea ja sen jälkeen treenimme loppuivatkin. 

***

En tiennyt mihin Sandra katosi aamutreenien jälkeen, joten menin yksin bussilla lukiolle.

Sandra🫶

Lähdin jo bussilla lukiolle.

*Luettu kello 11.10*

Ei ollut Sandran tapaista kadota yhtäkkiä tai jättää avatulle. Bussimatkalla kuuntelin musiikkia airpodeillani rauhassa. Bussissa ei ollut monia muita. Tunnistin kyllä Kallen, Aatun ja Rasmuksen istumassa bussin etuosassa neljän henkilön paikoilla. Kalle oli ainut heistä, joka istui selkä päin menosuuntaa ja ihan kun hän olisi viittonut minulle tulevan heidän luoksensa. Ignoorasin nuo pojat ja tuijotin sen sijaan ikkunasta ulos Sotkamon näkymiä. Sain kumminkin ilmoituksen puhelimestani ja avasin sen.

*tuntematon numero*

Tuu meidän seuraan mieluummin, kun että olisit yksin          -K

En tiennyt mitä ajatella. Mistä ihmeestä Kalle oli saanut numeroni. Sitten älysin: Sandra ja Konsta. Hetken mietinnän jälkeen päätin mennä poikien luokse, koska en jaksanut olla yksin.

"Taisit nähdä viestini" Kalle sanoi virnistäen. "Joo ihmettelin vain mistä sait numeroni, mutta sitten älysin asian nimeltä Sandra ja Konsta" vastasin Kallelle samalla kun istuin hänen viereensä. "Fiksua koska se oli totta" Kalle naurahti. "Muuten te ootte siis Aatu ja Rasmus?" Kysyin vastapäätä istuvilta pojilta. "Joo mä oon Aatu ja toi punapää on Rasmus" Aatu vastasi minulle. "Kiitos punapää nimityksestä saasta" Rasmus mutisi Aatulle. Naurahdin pienesti noiden kahden jutuille. Olin niin keskittynyt seuraani bussimatkalla, että unohdin Sandran kokonaan.

Authors notes:

Huhhuh eka luku takana ja nytten jo alkanu olemaan säpinää. Mutta tiedoksi että siis Sandra ja Mona oli kahden ekan vuoden huomioimatta ollenkaan muita luokkalaisiaaan ja nytten alkoivat sitten vikana vuonna tutustumaan vasta muihin :)

Joo kirjotusvirheistä voi myös muistuttaa jos niitä on