Jyäkän Kaupunki

Alkunäytös

Tungen käteni löysien harmaanruskeiden farkkujen taskuun ja katselen mustia platformilla varustettuja tennareitani kulkiessani kohti tuota opiskelijoiden varaamaa vanhaa rustiikkista kartanoa, jolla oli aistikkaita helmen hohtoisia yksityiskohtia.

Minusta se on turhan hienohelma. En pidä itseään muita parempina pitävistä haltijoista, jotka yleensä noita kartanoita omistaa. He vuokraavat kartanoitaan muiden juhlakäyttöön ylettömän kalliilla.

Sopivaa charmia taloon tuo kuitenkin ikkunat, joista hohtaa kirkkaasti kaiken väriset valot, ties millä taikuudella luotuna. Yleensä opiskelija bileissä käytetään valoina erivälisiä kristalleja, ne kun on halvin ja ihan cool tehokas vaihtoehto.

Melkein yhtä siistit kuin minun kaikissa väreissä säihkyvät pörröiset hiukset, joiden väri vaihtelee mukavasti. Pidän hiuksistani aivan perkeleesti, joka alt tyyppi on minulle kateellinen niistä. Olisin minäkin, jos olisin joku muu...

Satun vilkaisemaan puhelintani kun se käteeni eksyy taskussa. Viestejä on tullut roimasti joka suunnasta, kaikki kyselemässä, että milloin saavun tai kertomassa mitä tapahtuu.

Mis helkkaris sää oikeen oot Tyrri????
Uusin viesti sanoi.

Kaverini tykkäsi spämmiä, ja sitä minä sainkin kun en sekunneissa vastannut. Siispä kirjoitan nopeasti vastauksen, ennenkuin juoksen loppumatkan bilepaikalle.

Loppu se spämmi mä oon ihan just siel nii ja se on Tyrian sulle

Näin kirjoitan. En tykkää käyttää pilkkuja. Nörttien hommaa, sanon minä!

Bileissä on sellainen meteli että ei herranjumala, ja valoja välkkyy eri väreissä joka suunnassa.

Värit eivät kuitenkaan vedä vertoja hiuksilleni, jotka säihkyvät kaikissa väreissä innosta aaltoillen. Tänään pidetään hauskaa!

Tungen ihmisten välistä etsien jotain suuhun pantavaa, kenties välillä tervehtien ihmisiä. Humalaisia nuoria alkoi jo näkyä sangen paljon, mutta minä aion kyllä liittyä heidän joukkoon myös, että eipä se haittaa kai.

Ihmisiä on kerääntynyt joukoksi eräälle nurkalle, joten luonnollisesti se kiinnostaa minua. Siristän silmiäni ja nousen varpailleni nähdäkseni paremmin väenpaljouden keskellä.

Oi! Joku tekee tatuointeja! Tummatukkainen nainen istui polvillaan rennosti holipullo vieressään ja tatuointipiikki kädessään. Hänen käsivartensa oli aivan tatuointien peitossa, ja mustan topin alta näkyvät tatuoinnit kiistelivät myös huomiosta.

Etsin tietäni lähemmäs, koska minuakin kiinnostaa tatuoinnin hankinta. Kenties juon vähän ennen sitä, jotta päästään sopivaan tilaan tehdä huonoja päätöksiä, mutta haluan edes katsella näin alkuun.

Viimein pääsen tarpeeksi lähelle, että näen tatuoitavan hämmästyttävän pienen pojan. En minäkään täysi-ikäinen ole, mutta herranjumala tuon ikäinen bileissä?

Katseeni osuu pojan mystisiin liiloihin silmiin. Kah, hän on siis maagin puhaltaja. No se kai selittää. Näin kerran maagin puhaltajan joka näytti aivan jättiläiseltä kun se oli niin uskomattoman pitkä. Siihen verrattuna tuo poika oli aika kesy.

Maaginpuhaltajan käsivarteen oltiin piirtämässä jonkin sortin pulloa. Klassikko. Vielä No regrets ja se on täydellinen.

En käsitä, miksi se haluaisi edes tatuointia... Maaginpuhaltajillahan on ilmaiset tatskat kämmenselissä jo valmiiksi! Se kuu ja aurinko, jotka tuollakin pojalla kiiltelivät hopean ja kullan väreissä.

Kukapa minä olen tuomitsemaan... Ehkä minä muutenkin yritän vain keksiä taas tekosyytä aloittaa rähinää.

Sievä keijutyttö nokkosperhosen siivillä tunkee ohitseni katsomaan sirkutellen samalla heleällä äänellään;