I want to make You mine

50. Iltanuotiolla

Nukuttuaan pitkältä ajalta kertyneen univelkansa ja syötyään kunnon aamiaisen Taehyung ja Jungkook pakkasivat reput ja lähtivät patikkaretkelle kauniin järven ympäröivään luontoon.

Taehyung oli hyvin mietteliäs koko sen päivän ajan, eikä puhunut paljoa. Jungkook pani merkille tuon epätyypillisen käyttäytymisen ja huomautti siitä. Taehyung väitti vaan, että nautti niin paljon luonnosta, että se veti hänet hiljaiseksi. Kyse oli kuitenkin vakavammasta asiasta, koska todellisuudessa hänen päänsä oli pullollaan kysymyksiä ja epävarmuutta tulevaa kohtaan.

Mitä sitä enää kiertelemään. Taehyung aikoi kosia Jungkookia, oli halunnut tehdä niin jo pitkään. Ja hän oli päättänyt, että tekisi sen nyt jos koskaan.

Sormus, jota Hyun-min oli kiivaasti havitellut itselleen oli Taehyungilla vaan yhdestä syystä - hän aikoi antaa sen Jungkookille. Ei hän ollut sitä sen arvokkuuden takia säästänyt, vaan koska tiesi, että se oli juuri oikea Jungkookille.

Iso syvänsininen neliön mallinen safiiri, sormuksen koristeena. Ei siinä mitään erikoisia kommervenkkejä ollut, mutta se oli yksinkertaisen tyylikäs - aivan kuin Jungkook.

Nähtyään tuon sormuksen kaikkien muiden korujen seassa hänen mieleensä oli oitis tullut Jungkook. Aivan kuin jalokivi olisi viestinyt vastustamattomalla vetovoimallaan. Taehyung oli ollut vankasti aikeissa myydä kaikki korut - hän ehti napata tuon sormuksenkin säilöön viime tingassa - mutta ei tuntunut pahalta jättää yhtä niistä itselleen.

Jollain ihmeen tavalla Hyun-min oli kuitenkin tullut tietoiseksi tuosta sormuksesta ja sai aikaan kunnon draaman sitä havitellessaan. Taehyung piti onneksi pintansa ja säilytti kaiken salaisuutena loppuun asti ja sai voittonsa.

Pohtiessaan tulevaisuuden päämääriä Taehyung mietti vain kuinka he olisivat Jungkookin kanssa mahdollisimman onnellisia. Muuten hän oli aina niin itsevarma ja rohkea mihin ikinä lähtikään, mutta Jungkookin tuleva kosinta oli jotain aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Koko ajan hän lykkäsi sitä eteenpäin, vaikka olikin ollut aikeissa tehdä sen jo moneen otteeseen.

Lähes kaikkeen muuhun Taehyung pystyi, muttei Jungkookin täydelliseen ajatusten lukuun. Oli todella riskialtista ehdottaa jotain oikeasti niin suurta ja merkityksellistä.

Halusiko Jungkook edes sellaista? Oliko Jungkook siltikään niin tosissaan hänen kanssaan? Ehkä tämä vaan pitäisi koko juttua naurettavana vitsinä ja pyytäisi Taehyungia lopultakin aikuistumaan. Ehkä Jungkook väittäisi, että olisi liian aikaista sellaiselle.

Entä jos Jungkook suostuisi, mitä siitä eteenpäin tapahtuisi? Eivät he edes voisi mennä Koreassa naimisiin, miten kaiken siis lopulta kävisi?

Mutta mitä nyt ajatella niin pitkälle. Illalla nuotion ääressä - silloin Taehyung polvistuisi Jungkookin eteen ja pujottaisi tuon henkeäsalpaavan kauniin sormuksen rakkaansa siroon sormeen.

Poutainen päivä oli täydellinen luonnossa käyskentelyyn, mutta sade yllätti illan tullen. Onneksi kaksikko ehti leiriinsä ennen sitä ja pääsi pystyttämänsä katoksen alle suojiin.

Pisarat rapisivat pressua vasten ja pimenevässä ja kylmenevässä illassa lämpöä toi rätisevä nuotio. Pienet kipinät leijailivat ilmaan kuin tähdet, mutta sammuivat nopeasti ja katosivat jäljettömiin antaen tilaa taas uusille kipinöille, jotka eivät olleet nekään onnekkaampia kuin edeltäjänsä.

Taehyung huomasi miten Jungkook näytti värisevän kylmästä ja kipaisi hakemassa teltasta viltin lämmikkeeksi. Hän asetteli viltin Jungkookin olkapäille ja antoi pienen suukon tämän poskelle. "Ettei sulle tulis kylmä", hän sanoi ja hymyili sydämellisesti.