The so called "Secret" [GxG]

22|Kahdeskymmeneskahdes

Me lähdimme päivä ennen uuttavuotta, jotta jokainen meistä voisi viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa. Tosin, Vilja ja Kai olivat lähteneet illalla ystäviensä seuraan, eikä äidistäkään ollut minulle seuraa, koska tämä oli lähtenyt meidän vanhaan kotikaupunkiin juhlimaan ystäviensä kanssa.

Mä olin siis yksin kotona ja vietin uuden vuoden myös yksin. Se masensi hieman, mutta se ei ollut uutta. Sama kävi viimevuonna ja sitä aiempana.

Katoin televisiota olohuoneessa samalla syödessäni äidin tekemää ruokaa. Siihen oli jäänyt päälle joku tosi-TV, joka yhtäkkiä olikin osoittautunut kiinnostavaksi, kun porukka alkoi huutaa toisilleen kurkku suorana.

Oli jo ilta ja mä kuulin rakettejen ammuntaa ulkona. Olin lähdössä Viljan koiran kanssa ulos, sillä se raukka oli jätetty tänne minun kanssa.

"Tule nyt", sanoin huokaisten pienelle karvapallolle, joka ei halunnut villapaitaa päällensä. "Tule tule", yritin lässyttä sille, mutta tämä vain liikkui kauemmaksi minusta.

Hetken säätämisen jälkeen olin saanut villapaidan ja valjaat pennun päälle, joka juuri ja juuri näytti jaksavan edetä etupihalle pissalle. Raukka halusi heti takaisin sisälle.

"Mennään kävelylle", sanoin sille, mutta koira vähät välitti vaan lähti vetämään minua perässään sisälle. "Typerä", sanoin sille avatessani kotioven. Koira kipitti äkkiä eteiseen lämpimään ja mä riisuin siltä pois valjaat ja villapaidan, jonka jälkeen se lähti suoraa tietä omalle pedilleen. Se taisi vain olla väsynyt.

Menin takaisin olohuoneeseen katsomaan sitä typerää ohjelmaa. Mä en halunnut avata yhtäkään sovellusta sillä mä tiesin, että siellä näkyi vain muiden hauskanpitoa uutenavuotena. Vuosihan oli melkein vaihtunut muualla maailmassa.

En oikeasti olisi halunnut olla yksin, mutta kenelle mä olisin soittanut? Olin hengannut Yutan kanssa melkein koko viimeviikon, se oli varmaan saanut tarpeekseen minusta. Enkä voinut soittaa Roselle, sillä se oli luultavasti jo juhlimassa jossain.

Vilkuilin puhelintani vähän väliä. Mä kai odotin jotain viestiä Yutalta. Vatsassani lenteli perhosia vain ajatellessani tytön soittoa. Toisaalta, miksen minä soittanut hänelle?

Kaappasin puhelimeni kouraani ja selasin sieltä Yutan puhelinnumeron. Aloin epäröidä. Ehkä Yuta ei ollut soittanut minulle, koska ei halunnut olla kanssani? Miksei se ollut soittanut? Miksei se soita?

Katsoin puhelintani intensiivisesti ja mietin uskaltaisinko painaa "soita" nappia. Yuta olisi varmaan laittanut edes viestin, jos haluaisi olla tekemisissä. Ehkä minun kannattaisi laittaa viesti?

Tai sitten ei.

Minun ei kannattaisi häiritä sitä ja laittaa sitä inhottavaan tilanteen, jossa se ei kehtaa torjua minua, vaikka haluaisikin. Vai ajattelinko liikaa? En, kyllä tytöstä olisi kuulunut jotain.

Tai ehkä tämä vietti uudenvuoden pikkuveljensä kanssa? Ehkä tämä ei sen takia katsonut puhelintaan ja oli sen takia unohtanut minut? Ehkä tällä oli paljon hauskempaa. Katuikohtan tyttö sitä, että oli kutsunut minut mökille?

Pudistelin päätäni ja heitin puhelimeni toiselle puolelle sohvaa. En halunnut edes nähdä sitä, se pahensi vain mieltäni.

Nousin ylös sohvalta ja painelin huoneeseeni. Aloin laittaa hiuksia, sillä jos Yuta nyt sattuisikin vahingossa vaikka soittamaan ja pyytämään minua näkemään niin olisin ainakin valmis, enkä näyttäisi peikolta paikalle saapuessani.

Laitettuani hiukset palasin takaisin olohuoneeseen katsomaan puhelintani. Valitettavasti siihen ei ollut tullut ypöyhtään ilmoitusta, joka harmitti.

Vilkaisin koiraa, joka nukkui rauhaisena pedillään. Entä jos minä olisinkin kävelyllä koiran kanssa ja vahingossa ohittaisin Yutan talon? Sitten tämä ehkä huomaisi minut ikkunasta ja tulisi ulos.