2. Jälki-istunto

85 12 30
                                    




Kova pauke seitsemäsluokkalaisten rohkelikkotyttöjen makuusalin seinään rikkoi aamun syvän hiljaisuuden.

"Mitä-?" Maya oli ensimmäinen, joka sai pökerryksistään sanottua jotain. Hän oli noussut istuma-asentoon, silmät yhä kiinni puserrettuina.

"Tarvitseeko edes kysyä?" Lily haukotteli ja nousi ylös sängystä. "Jos meillä käy hyvä tuuri, kelmit ovat vain onnistuneet muuttamaan itsensä sammakoiksi."

Lily käveli äänekkään seinän luokse ja pamautti sitä. Kaikki mekkala hiljeni. Maya kävi takaisin makuuasentoon ja oli vaipumassa uneen uudestaan, kun seinästä kuului kova räsäys ja hän tunsi jonkin lyövän häntä päähän.

"Minä halusin vain nukkua", Maya valitti ja avasi silmänsä. Vastapäiseen seinään oli ilmestynyt kahden ihmisen kokoinen reikä, josta oli lennellyt lastuja ympäri makuuhuonetta. James ja Sirius istuivat maassa pelkästään kalsarit päällään; Lily katseli heitä vierestä järkyttyneenä ja pudisteli päätään.

"Mitä ihmettä te oikein teette?" Lily tiedusteli silmät pyöreinä.

"Se on hyvä kysymys", Sirius virnisti hieroen niskaansa. Lily ja Maya katsoivat häntä epäuskoisena.

"Puolustukseksemme, näin ei ollut tarkoitus tapahtua", James selitti ja nousi seisomaan.

"En halua edes tietää", Lily pudisti päätään. "Laittakaa housut jalkaan."

Sirius ja James tajusivat vasta silloin, kuinka alipukeutuneita he olivat ja ryömivät aukosta toiselle puolelle.

"Anteeksi!" kuului Remuksen huikkaus, johon kumpikaan Maya tai Lily eivät jaksaneet vastata.

"Minä kertoisin McGarmiwalle, jos jaksaisin", Lily huokaisi ja alkoi vetämään Islaa pois sängystä, joka ei ollut jaksanut nousta kelmien sekoilujen aikana. Isla pysyi päättäväisesti velttona.

"Olisi pitänyt tietää, että Tylypahkaan meno aiheuttaisi unettomuutta", Maya hieroi silmiään.

"Yksi vuosi eikä meidän koskaan enää tarvitse nähdä tai kuulla kelmeistä", Lily lohdutti. Ehkä he selviytyisivät sen ajatuksin turvin kouluvuodesta. James ei enää koskaan herättäisi häntä kiljumalla siitä, kuinka Sirius oli piirtänyt hänelle viikset yön aikana.

"Kello on kuusi aamulla ja te haluatte ensitöiksenne valittaa murrosikäisistä pojista", Isla valitti vihdoin nostaen päätään.

"Joo", Maya ja Lily sanoivat yhteen ääneen.

***

"Tajuavatkohan he, että me kuulemme heidät?" Remus kysyi. Sirius ja James yrittivät epätoivoisesti piilottaa naurunsa.

"Ehkä", Peter vastasi suu täynnä hammastahnaa.

"Kyllä me tiedämme", Maya sanoi aukolta. Kelmit kääntyivät katsomaan häntä hymyillen.

"Nyt, kun meillä on jo kulkuväylä, niin yhdistetään makuuhuoneet seuraavaksi", Sirius ehdotti, vihjaileva virne kasvoillaan. Maya pyöräytti silmiään ja kääntyi kannoillaan.

"He rakastavat meitä", Sirius julisti itsevarmasti. Remus katsoi häntä epätoivoisesti.

"Onko kenelläkään loitsujen oppikirjaa?" James kysyi hajamielisesti ja kävi läpi sotkuista matkalaukkuaan, jonka puolet sisällöstä oli levitetty lattialle.

"Sinulla pitäisi olla", Remus katsoi häntä alta kulmien. Peter kaivoi matkalaukkuaan ja ojensi opuksen hänelle.

"Äiti käski pakata kaksi, jos kadottaisin toisen", Peter selitti, nolostuen muiden katseiden alla.

Viimeiset II Kelmien tarinaTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang