I want to make You mine

57. Tuttipullo ja helistin

"Nopeasti nyt!" Taehyung hoputti kelloa kärsimättömänä jo ties monetta kertaa katsoen. "Meidän täytyy lähteä, Jungkook!"

Mitään Taehyung ei ollut niin paljoa odottanut pitkään aikaan kuin mahdollisuutta palata töihin. Galleria oli avautumassa uudelleen loman jälkeen ja Jungkook viimein suostui siihen, että Taehyungkin voisi palata hiljalleen hommiinsa.

Tämä sai itse pääjohtajan aivan täpinöihinsä. Totta se oli, että Taehyung oli kaivannut toimistoaan jo pitkään ja jopa suurta päänvaivaa tuottavia paperihommia. Häntä myöskin jännitti millaisella mallilla kaikki oli pitkän poissaolon jälkeen Jungkookin ollessa puikoissa hänen paikallaan.

"Mä ajan partaa, hetki menee." Jungkook huikkasi kylppäristä.

"Mä en tiennyt, että sulla sellaista edes on. Yrität tahallaan viivytellä, että sun pomo täällä hermostuisi yhä enemmän." Taehyung vastasi.

Hän peilaili itseään ja suoristi uutta pukuaan. Se puki häntä hyvin - beigen väriset housut ja takki, tummanvihreä kauluspaita ja vihreän kirjava kravatti. Koti verkkarit olivat saaneet jo ylikulutusta - Taehyung oli kaivannut paluuta virallisiin vaatteisiinsa.

Lopulta Jungkook kiiruhti ulos kylppäristä, heitti repun selkäänsä ja viimein kaksikko pääsi ulos ovesta. Matka ei jatkunut kuitenkaan pitkälle kun parkkipaikalla hätääntyneen näköinen Elaine seisoi vauva sylissään odottamassa heitä.

"Pojat, mä tarviin kiireellistä helppiä!" Elainen huusi ja huiskutti yllättyneelle kaksikolle.

"Mitä on tapahtunut? Onko jotain pahaa sattunut?" Taehyung kiiruhti Elainen luokse huolestuneena ja painoi kätensä tämän olkapäälle.

"No siis en tiennyt ketä muutakaan pyytää, joten tulin tänne." Elainen aloitti hieman kainostellen. "Voisiko jompikumpi teistä pitää Tae-sunista huolta?"

"Miksi?" Jungkook kysyi hämmästyneenä.

"No kun oli jo pitkään tiedossa, että mun äiti on tulossa Koreaan ja se haluaa, että me käytäisiin yhdessä Daegussa joidenkin sukulaisten luona. Olin sopinut, että Tae-sun olis sillä aikaa sen pari päivää mun yhden kaverin luona hoidossa, mutta se peruuntuikin yllättäen." Elaine selitti hädissään. "En haluais ottaa Tae-sunia mukaan, koska matka on aika raskas, enkä tunne ketään muutakaan, jonka huomaan mä uskaltaisin jättää mun Sunin."

"Ymmärrän..." Taehyung nyökytteli ymmärtäväisenä ja kääntyi Jungkookin puoleen kysyvästi.

"Sä jäät. Mä en osaa käsitellä vauvoja!" Jungkook päätti kiireesti, jottei saisi vastuuta niskoilleen. Hän ei olisi se, joka ottaisi vastuun kuolaavasta ja jokeltelevasta ihmisenalusta.

"Mutta kun tänään piti olla mun eka työpäivä iäisyyksiin!" Taehyung vastusti - kiistelyn aihe oli valmiina.

Onneksi Elaine ehti tarttua tilaisuuteen ensin ja tyrkkäsi vauvakapalon Taehyungin syliin ennen kuin kumpikin lopulta kieltäytyisi. "Olisitko niin kiltti ja huolehtisin Sunista? Lupaan korvata sen myöhemmin. Olisin niin kiitollinen." Elaine anoi suloisella äänellä, johon Taehyung joutui myöntymään.

Eihän pikkuista voinut jättää tuollaisessa tilanteessa oman onnensa nojaan. Se olisi sitä paitsi lyhyt aika. Taehyung oli oikeastaan halunnutkin, että saisi enemmän aikaa vauvan kanssa, koska rakasti niin paljon lapsia ja toivoi hartaasti saavansa huolehtia jostain noin pienen viattomasta olennosta.

"Hyvä on, mä suostun." Taehyung nyökkäsi ja kiitollisena Elainen halasi tätä.

Hän katsahti sitten lastaan ja silitti tämän poskea sormellaan. "Olethan sitten kiltti Tae sedälle, etkä itke turhia. Äiti palaa pian."