Hei.. Rakkaat lukijat?
Tein tän Feelings kirjan vaan hetken mielijohteesta. Halusin saada kirjottaa. Purkaa tätä isoa tunnetta. Päänsärkyä. Tää ei siis ole mikään tarina, vaan ns. päiväkirja, johon kirjotan ehtiesaäni. Kirjoitan kun jaksan. Kun on motivaatiota.
Mulla on nytkin hirvee olo, pikkuveli kysy että miks mulla on punaset silmän aluset. Se sano että näytän niinku oisin itkeny. Itkin. Kyllä, olin itkeny.
Tästä mä varmaan kirjotan seuraavaan osaan, nyt en pysty.. Jos kukaan eksyy seuraamaan näitä sanoja silmillään, voin sanoa olevani tosi, tosi kiitollinen. Mutta toisaalta, ajatelkaa onko vaan jonkun tuntemattoman tunteet niin tärkeitä?
Mistä minä tiedän, sä tiedät parhaiten.
Jos sullakin on 'tunteikas' päivä, tai useampia päiviä, ehkä sä voit jakaa tän mun kanssa. Samaistua suruun, vihaan, pelkoon, katumukseen, rakkauteen (ei ihastumis-rakkauteen, tai perherakkauteen), ja siihen että tuntee itsensä ymmärtämättömäksi. Oon varma että monikin teistä pystyy.
Ottakaa huomioon että tekstit EIVÄT sisällä ITSETUHOISUUTTA. Jos jokin teksti harvinaisesti tästä poikkeaa, sen alussa on selvä ilmoitus asiasta<3
No, mitäs tässä.
Nähdään..!
YOU ARE READING
| Feelings | Omia tunteita ja niiden alkuperiä |
RandomJoskus on tosi raskasta pitää surut ja vihat omassa mielessä. Aiheuttaa päänsärkyä 🙄 No ei vaan. Kyllä se päänsärkyä aiheuttaa (kärsin nytkin), mutta myös ahdistusta, yksinäisyyttä, synkkyyttä ja... Jotenkin.. Väsymystä. Ei väsymystä silleen, vaan...
