The so called "Secret" [GxG]

28|Kahdeskymmeneskahdeksas

Parin päivän mökkireissu oli päättynyt ja olimme taas etelässä, kotona mätänemässä sängyissämme. Rosella oli parin päivän päästä lähtö ulkomaille ja se viettäisi siellä puolet kesälomasta perheensä kanssa.

Emme kuitenkaan kerenneet nähdä niinä parina päivänä, ennen kuin Rose lähti matkoilleen. Äiti oli ottanut ja järjestänyt Viljalle ja Kaille syntymäpäivät, jonka takia meille oli tullut jonkin verran sukulaisia ja äidin tuttuja rupattelemaan.

Yhtenä kesäyönä Yuta oli saanut minut tulemaan ulos ikkunan kautta, sillä äiti ei millään ollut halunnut päästää minua ulos sen luvalla. Tyttöystäväni oli tullut ikkunani taakse koputtamaan ja käskenyt minun napata kaapin perältä vanhat kengät ja lähteä tämän mukaan.

Yuta oli jättänyt pyöränsä etupihalle, jonne me hiippailimme hiljaa, vaikka tuskin äitini, joka nukkui sikeästi, olisi kuullut mitään. Hyppäsin hymyillen tarakalle, kun Yuta oli lähtenyt polkemaan pyörätietä pitkin pois meidän pihalta.

Nyt me kuitenkin olimme menneet tivoliin, joka saapui joka vuosi meidän kaupunkiin tietyksi ajaksi. Meidän piti mennä bussilla keskustaan ja hypätä sieltä toiseen bussiin, joka vei meidät tivolin luo.

"Haluatko hattaraa?", Yuta kysyi ojentaen pinkkiä sokeripilveään suuntaani. Me kävelimme ympäriinsä tivolin alueella ja katselimme laitteita kiinnostuneina. Otin sormilla pienen palan hattaraa ja vein sen suuhuni saaden käteni hieman tahmaisiksi hattaran takia.

"Mennäänkö tuohon?", kysyin osoittaen timantin muotoista, kovalla vauhdilla pyörivää laitetta. Yuta katsoi minua kulmat koholla, mutta nyökytteli sitten päätään.

"Syön tämän eka", se sanoi vetäen hattaraa suuhunsa. Otin välillä pieniä palasia pinkistä sokeripilvestä ja syötin sitä Yutalle, joka vuorostaan syötti sitä minulle.

Kun Yuta ja minä oltiin saatu sokeripilvi katoamaan, me menimme jonottamaan timanttilaitteen luokse pitkään jonoon. Yuta piti kädestäni kiinni, jonka takia pieniltä lapsilta ja niiden ikäloppu mummoilta tuli oudoksuvia katseita.

Me emme kuitenkaan välittäneet niistä, vaan keskityimme omaan tekemiseemme ja elämäämme. Tärkeintä oli, että me olimme tyytyväisiä suhteestamme, emme olleet täällä toteuttamassa muiden toiveita.

Pääsimme lopulta pitkän jonotuksen jälkeen sisälle ja kävelimme ovesta vasemmalle seinän puolelle. Kun kone alkoi pyöriä, alkoivat myös seinät nousta jännällä tavalla. Kehoa ei voinut melkein liikuttaa ja kova vauhti kävi kipeää kasvoihin. Pidimme silti toistemme käsistä kiinni, sillä se ei sattunut ollenkaan.

Kävimme isossa karusellissa, joka nousi todella korkealle. Saimme jopa istua vierekkäin. Maailmanpyörässä jouduin halaamaan Yutaa, sillä tämä pelkäsi laitteen romahtavan ja tipahtavan alas.

"Millaisen pehmolelun sä haluat?", tämä kysyi kävellen kalastuspelikoneen luokse. Katsoin erilaisia pehmoleluja koneen sisällä ja osotin siellä olevaa söpön näköistä mustaa kissaa. "Oon kuule ihan ässä näissä."

Yuta usutti kolikon koneeseen ja siirsi kouraa eteenpäin ja sitten hieman sivummalle. Se ei saanut pehmolelua kiinni kolmella ensimmäisellä kerralla ja vaikka sanoin sille jo, ettei sen tarvisi pelata sitä enempää, niin viimeisellä kerralla se sai napattua mustan kissan.

"Tässä", tyttö hymyili ojentaessaan pehmolelua minulle. "Se on sulle", Yuta sanoi minun ottaessa pehmokissan vastaan. "Minkä meinasit antaa nimeksi?"

"Silva on kiva nimi", sanoin vilkaisten tyttöystävääni, joka piti toisesta kädestäni kiinni.

"Sitten se on Silva", tämä hymähti ja suukotti nopeasti poskeani. Sen jälkeen kävimme viemässä pehmokissan kaappiin, joka oli lipunmyyntikojun vieressä ja painelimme katsomaan lisää laitteita mihin mennä.

Törmäilyautot olivat meidän yksi yhteinen suosikki laite. Myös lasten pomppulinna ja matojuna olivat parhaita ja me menimme niihin useammankin kerran, vaikka lasten vanhemmat antoivat meille oudoksuvia katseita.

***

Minä ja Yuta kävimme koulun liikuntasalilla välillä kesän aikana. Viivyimme siellä aina jonkin aikaa joko tanssien tai muuten vain pelleillen, mutta ainakin meillä oli hauskaa.

Rosen kanssa puhuimme yhdessä videopuhelua melkein päivittäin. Rose oli jopa tavannut mukavan pojan, jonka kanssa se vietti välillä aikaa, kun tämän vanhemmat tekivät jotain kahdestaan.

Yutan ja minun suhde pysyi hyvässä hohdossa, eikä välillemme tullut riitoja. Mutta mistä me muka olisimme edes riidelleet? Kummankaan ei tarvinnut olla mustasukkainen tai vihainen, koska vietimme aikaa enimmäkseen kahdestaan tai omien perheidemme kanssa.

"Minkälaiset sä haluat?", kysyin Yutalta, joka istui edessäni lattialla katsellen erilaisia kuvia erilaisista kynsistä.

"Haluun mustat tähdet", tämä sanoi päättäväisesti ja nosti katseensa minuun näyttäen samalla kuvaa puhelimeltaan. "Noi on hemo hienot."

"Okei, mä voin kokeilla", sanoin päätäni nyökytellen. Olin sanonut Yutalle, että halusin lakata sen pitkät hyväkuntoiset kynnet, johon se oli antanut hymysuin luvan. "En lupaa, että niistä tulee hienot", sanoin varoittaen tyttöystävääni.

"Ei haittaa", Yuta sanoi tyrkyttäen käsiään suuntaani. Mä aloin väsätä sen kynsien kanssa, vaikka enhän mä mikään ammattilainen ollut. Lopputulos oli kuitenkin ihan siedettävä ja Yuta vähintäänkin esitti tykkäävänsä niistä.

Kesäkuu oli hiljalleen tulossa loppuun. Mä olin saanut jo varmistuksen siltä kylän lukiolta ja pääsisin opiskelemaan sinne kesäloman jälkeen. Yutalla ei ollut ainakaan vielä mitään hajua pääsisikö se opiskelemaan Rovaniemelle, mutta se kovasti toivoi pääsevänsä sinne.

Mäkin tietenkin toivoin, että se pääsisi sinne opiskelemaan, sillä siitähän se tykkäsi. Mä vain mietin miten meidän suhteen käy. Olisiko meidän mahdollista olla kaukosuhteessa? Vai ajattelinko liian itsekkäästi?

"Haluatko mennä kävelylle?", Yuta kysyi vilkaisten suuntaani. Nyökyttelin hitaasti päätäni. Siivosimme kynsilakat oikeille paikoille ja lähdimme ulos lämpimään ilmaan kävelemään.

Pidimme käsistä kiinni ja lampsimme laiskasti eteenpäin. Yuta kaivoi taskustaan lankakuulokkeet ja yhdisti ne puhelimeensa, ennen kuin ojensi minulle toista kuuloketta. Rauhallinen musiikki soi taustalla, kun kävelimme järven rantaa kohti.

Olin omissa ajatuksissani, mutta niin taisi olla myös Yuta. Se ei puhunut mitään ja katseli ympärillensä mietteliäänä. Meidän molempien crocsit upposivat veteen meidän kävellessä järven reunalla rannalla.

Potkin kiviä ja levää pois tieltä Yutan tehdessä samoin. Rannalla ei ollut muita uimassa, sillä kauempana oli paljon kuuluisampi ranta, sillä siellä oli laituri, jolta pystyi hyppiä pois veteen.

Yhtäkkiä Yuta vetäisi minut kehoansa vasten ja painoi huulensa omilleni. Suudelma oli hellä, mutta molemmat meistä laittoi kaikki olemassa olevat tunteet siihen suudelmaan.

Tytön peukalo silitti poskeani, kun tämä tuntui hymyilevän meidän suudelman välissä. Irrottauduimme toisistamme kuitenkin pian, sillä päätimme mennä istumaan ison kiven päälle, joka oli rannalla mukavan aurinkoisessa paikassa.

Koska olimme saapuneet paikalle aika myöhään illalla, oli aurinkokin tekemässä laskuaan. Oranssihtava taivas oli kauniin näköinen sitä katsellessa. Musiikki kuului edelleen taustalla, kun istuimme kiven päällä käsi kädessä katsoen aurinkoa menemässä piiloon.

"Ulpu", Yuta sanahti lopulta vilkaisten suuntaani. Käänsin katseeni tyttöystävääni hymyillen, mutta kun huomasin pienen vaivallisuuden sen kasvoilla, putosi hymynikin alta aika yksikön.

"No?", kysyin ihmeissäni katsoen sen suuntaan. Yuta käänsi katseensa huokaisten pois, muttei ainakaan päästänyt kädestäni irti. Oliko sillä jotain murheita? Oliko jotain sattunut sille? Oliko sillä jotain huonoa sanottavaa?

"Mä lähden kesän jälkeen Rovaniemelle", tämä sanoi käänsi katseensa takaisin minuun. "Mä pääsin sinne opiskelemaan."