I want to make You mine

63. Lähikaupan bonus kortti ja tarjottu drinkki

Yhdysvaltojen länsirannikko haipui kaukaisuuksiin ja horisontissa näkyi enää loputtomiin ulottuvaa safiirien lailla kimmeltävää merta. Seuraavan kerran kuivaa maata näkyisi kun viikon päässä siintävä Havaji tulisi silmän piiriin.

Sää suosi lämpimällä auringon paisteella, joten Taehyung päätti mennä viettämään aamupäivän rentoa aikaa ulkokannelle sillä välin kun Jungkook vielä vetkutteli päivätorkkujen jälkeen sängyssä.

"Sä tiedät mistä mut löytää, soitellaan jos on jotain." Taehyung huikkasi ovelta, painoi beigen värisen panamahattunsa päähän ja kevyin askelin kipitti hyttikäytävältä hisseille.

Hänen ehdottomaksi lempipaikakseen oli muodostunut aurinkokannella sijaitseva allasbaari, josta oli parhaat näkymät merelle ja laivan parhaimmat koktailit.

Taehyung nappasi itselleen baaritiskin äärestä viimeisen tyhjän tuolin ja nopean juomavalikon vilkaisun jälkeen mietti miten hänen tulisi englanniksi tuo toivomus esittää - hänen suurin vahvuutensa ei ollut englannin taito.

"Excuse me, one dry martini, please." Taehyung tavasi hitaasti, jotta sanoisi lauseensa varmasti oikein.

Baarimestari nyökkäsi ymmärtäen ja käden käänteessä latasi sheikkerin täyteen jäitä sekä juomia ja tuossa tuokiossa Taehyungin tilaus olikin valmiina oliivi koristeineen kaikkineen.

"It makes seven dollars." Nainen tiskin takana sanoi ja työnsi maksupäätteen Taehyungin puoleen.

Tehyung kaivoi lompakostaan kymmenen dollarin setelin ja antoi sen maksuksi, mutta seteli palautettiinkin pian takaisin hänen käteensä.

"Sorry but we don't take any cash. Only credit cards exist here." Nainen pahoitteli harmillisella ilmeellä ja osoitti kylttiä, jossa se sanottiin selkeästi - jopa kuvaan oli piirretty punainen ruksi setelien päälle.

Tietenkin se olisi pitänyt muistaa. Laivalla joka paikassa muistutettiin, ettei käteistä otettu vastaan vaan kaikki hoidettiin kortilla. Taehyung nyökkäsi ymmärtäen ja kaivoi ensimmäisen käteensä osuvan kortin lompakostaan.

Hän asetti kortin maksupäätteeseen, mutta mitään ei tapahtunut.

"It doesn't work, maybe your card is not valid." Nainen kohautti harteitaan hämmentyneenä ja ojensi kortin takaisin.

Taehyung tuijotti korttia punastuneena - tietenkään se ei toiminut, koska hän oli antanut lähimarketin bonuskortin. Ei vaan voinut olla nolompaa - onneksi työntekijä ei ollut varmaankaan tajunnut kömmähdystä, koska ei osannut lukea korean kielisiä tekstejä.

Perusteellisen etsinnän jälkeen pankkikorttia ei löytynyt mistään. Syynä oli tietenkin se, että Jungkook oli takavarikoinut sen omaan huostaansa nähtyään Taehyungin vastuutonta rahankäyttöä kasinolla.

"Wate a moment!" Taehyung sanoi yhä nolostuneempana ja kaivoi hädissään puhelimensa esiin.

"Jungkook! Mun pankkikorttihan on sulla! Täällähän ei voi käyttää käteistä! Voisitko tuoda sen ja nopeasti aurinkokannen allasbaariin, mä odotan!" Taehyung saneli kiireellä, eikä jäänyt edes odottamaan vastausta vaan painoi puhelun kiinni.

"I'll pay it." Kuului jonkun miehen hänen vierestään yllättäen sanovan ylpeän amerikkalaisella korostuksella.

Kultainen Rolexin kello ranteessa välkehti auringonpaisteessa ja musta Amexin kortti otti lähimaksun sekunneissa ennen kuin Taehyung ehti edes reagoida mitenkään.

Nolostuneen kiitollisena hän kääntyi katsomaan miestä, joka oli auttanut hänet pulasta ja täydelliseltä nöyryytykseltä. "Tha-thank you, sir." Taehyung sopersi pää painuksissa.