42. Mä en pysty, anteeks

173 16 2
                                    

Aleksi:

Olin ollu pari päivää kotona ja koitin totutella täällä olemiseen, nyt se oli Olli joka vahti mun tekemisiä, ihan ymmärrettävää jos oon ollu kaks viikko poissa kuvioista.

"Alluu, tuu mun viereen.." kuului olkkarista

Löntystin huvikseni tooodella hitaasti olkkarin ovelle ja tuijotin tuota, okei mitäs sulla on mielessä?

"Tuu tänne sieltä, hoidat mun ongelman.." Olli virnisti
"Entä jos en?" virnistin takaisin
"Sit mä syön sut.." Olli jatkoi

Liikuin kokoajan lähemmäs Ollia, kun olin melkein sohvassa kiinni, Olli nappasi mut haliinsa ja kaato mut sohvalle alleen ja tuijotti.

Nopeasti Ollin kädet oli mun paidan alla, tässä vaiheessa mun oli pakko lyödä jarrut pohjaan.

"Lopeta, mä en halua.." sanoin
"Häh, teinks mä jotain väärin?" Olli kysyi
"Et, mut mä en halua.." sanoin ja työnsin Ollin sivuun niin että pääsin pois sen alta
"Mikä sulle tuli?" Olli kysyi ihmeissään

Nousin ja kipitin makkariin vetämään henkeä, nopeasti Olli tuli mun perässä, tiesin että se huolestu tästä. Lojuin sängyllä ja koitin olla normaali, pian olin Ollin halissa.

"Mikä sulle tuli, kerro mulle.." Olli sanoi
"Mä en vaan haluu, en oo valmis tän kaiken jälkeen.." sanoin hiljaa
"Ei sun tarttee olla pahoillas, mennään sun tahtia ja sit ku susta tuntuu siltä, mulle riittää että ollaan näin.." Olli sanoi
"Sä et suuttunu?" kysyin hiljaa
"Miks suuttusin? Sun keho, sun säännöt ja sun tahto.." Olli sanoi
"Kiitti rakas.." sanoin hiljaa

Ei mulla mitään ollu pikku kivaa vastaan, mutta tässä oli tapahtunu niin paljon kaikkee että mun piti vaan ottaa aikalisä, ei mua häirinny olla Ollin halissa mutta se että pidettäis kivaa, kiitos mutta ei kiitos tällä hetkellä.

Taas uni otti erävoiton ja nukahdin tuttuun ja turvalliseen syliin, tässä oli hyvä olla.

Olli:

Koitin saada Aleksia suostumaan pieneen kivaan, mutta melkein heti tuo iski jarrut pohjaan ja työnsi mut pois, tää ei nyt menny ihan niinku piti, olinko mä tehny jotakin väärin? Aleksi oli mennyt vähän vauhdikkaammin makkariin ja tietysti seurasin perässä.

"Mikä tuli rakas?" kysyin
"Ei mikää, mä en vaan halua.." Aleksi sanoi varovasti
"Voi sua, emmä haluu painostaa, sanot sit ku susta tuntuu siltä.." sanoin ja otin Aleksin mun haliin.
"Emmä haluu olla tämmönen, mut.." Aleksi aloitti
"Stop, mä en oo vihanen! Sulla on täys oikeus sanoa ei, mä kyllä ootan sit ku oot valmis.." sanoin

Nopeasti Aleksi nukahti mun haliin, nuku vaan ja kerää voimia, mä jaksan kyllä odottaa kun oot valmis.

Kului pari päivää ja näin että Aleksi halusi, mutta ei ollut varma itsestään. Menin sen luokse ja halasin takaapäin.

"Mitä mietit?" kysyin
"Emmä mitään.." tuo huokaisi
"Ei sun tarttee hävetä ettet just nyt pysty, mä sanoin että otat aikas, voidaan me muutakin tehdä.." sanoin
"Mutku.." Aleksi sanoi ja käänty muhun päin
"Mä tiiän, nään sen sun kasvoista.." sanoin

Aleksi painoi päänsä mun rintaa vasten ja jäi siihen, aloin silittää tuon selkää ja pussasin tuon hiuksia.

"Olli, jos me tuota kokeillaan? Tai emmä tiiä.." Aleksi sanoi hiljaa
"Jos sä oot varma, mä en haluu satuttaa sua.." sanoin

Otin Aleksin kädestä ja vein sen makkariin ja kaadoin varovasti sängylle mun alle.

"Sano heti jos alkaa ahistaa.." sanoin ennen kuin edes tein mitään muuta. Aleksi nyökkäsi ja annoin pari pusua suulle.

Varovasti riisuin Aleksin paidan ja omani, viskasin ne lattialle. Seurasin kokoajan Aleksia ja sen hengitystä.

"Nyt mä ryövään sun kollarit.." sanoin, Aleksi nyökkäsi

Nyt oltiin molemmat boksereilla ja tuijotettiin toisismme, lopulta Aleksi rentoutu ja uskalsin alottaa mun touhut.

Siirryin kohti tuon bokserien reunaa ja revin ne pois tieltä omani mukaan lukien, Aleksi huokaisi ja etenin tuon miehuuteen kiinni ja aloin säätää. Huokailut voimistu ja Aleksi nautti, siitä ei voinut erehtyä.

"Umm, mä tuun.." Aleksi huokaisi ja boom!

Käänsin tuon ympäri ja iskin itseni tuon herkkään paikkaan ja aloin liikkua, ensin varovasti sitten kovempaa. Jälleen erinäiset äänet ja huokailut täytti huonee.

"Uhmm, mä tuun kohta.." huusin
"Älä lopeta.." Aleksi ulahti
"Ummm.." huusin ja boom!
"Olliiiih, ughm.." Aleksi huusi ja tuli mun perässä

"Jestas mikä tunne.." huokaisin
"Mun vuoro.." Aleksi sanoi ja käänsi mut selälleen ja istu mun päälle, jotenkin arvasin tän

"Äöäö, tota.." Aleksi aloitti mutta nopeasti otti ohjat

Aleksi istui mun päällä ja työnty melkoisella vauhdilla mun herkkään kohtaan ja alkoi liikkua, mä vaan tuijotin tuon kasvoja ja kun tuo liikkui.

"Oi juma, unohin miltä tää tuntu.." mun suusta pääsi
"Ummm, Aleksi huokaili ja liikku
"Ummm, mä en kestä kauaa.." ulahdin kuuluvasti
"Tuu vaan, jos siltä tuntuu.." Aleksi sanoi

Hetken tärisin ja tulin lakanoille, Aleksi heti perään.

"Ummm.." Aleksi puhisi
"Aaargh.." mun suusta pääsi

"Käänny, mä haluun lisää.." Aleksi sanoi ja mä totelin
Melkein heti Aleksi työnty uudestaan mun herkkään paikkaan ja anto palaa. Melkoinen jatko tärinä ja nopea tuleminen, boom!

Aleksi rojahti mun viereen ja vaan tuijotti, samoin tein itse kun käännyin kyljelleen.

"No oliko kivaa?" kysyin
"Joo, ehkä mä epäröin turhaa.." Aleksi sanoi
"Et ollu valmis sillo, mut nyt olit.." sanoin
"Ja tästä ei enää puhuta.." naurahdin

Vedin Aleksin mun viereen ja jäätin tähän vaan lojumaan. Hetki ihan kaksin, hetki ilman häiriöitä, hetkinen miks tää kuulosti niin tutulle? (:D)

Ihan sama, Aleksi epäröi turhaan, enkä halunnu painostaa sitä mihinkään, se oli täysin Aleksin päätettävissä milloin se olisi valmis vähän rohkeampaan menoon.

... ... ...

Smuttiaaaa, kukaan ei sitä tilannu, mut kirjotin sen silti! :D

850 sanaa, mennään eteenpäin! ;)

Sydän Jota Rakastan [Olli & Aleksi] (2) [VALMIS] ✔️Tahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon