The so called "Secret" [GxG]

30|Kolmaskymmenes

Istuin lähipuistoni keinussa ja kuuntelin, kun jonkun kengät narisivat pikkukiviä vasten. Yuta istui vierelleni toiselle keinulle ja potkaisi itselleen hieman vauhtia.

Me olimme molemmat hiljaa, eikä kumpikaan ilmeisesti aikonut sanoa mitään. Tai, en minä ainakaan aikonut. Yuta oli itse pyytänyt minut tänne.

"Anteeksi, kun mä suutuin", Yuta lopulta sanoi hiljaa, mutta minä silti kuulin sen puheet. "Oli multa tosi lapsellista vaan lähteä."

Kuuntelin sitä, enkä sanonut mitään.

"Ja anteeksi myös, etten kuunnellut sua loppuun", tämä jatkoi kääntäen katseensa minuun. "Mä kai vaan pelkäsin ja yritin vältellä kaikkea, jotta mun ei tarvisi kuulla sun suusta, että sä haluaisitkin erota."

"En mä halua erota", sanoin lopulta huokaisten ja käänsin oman katseeni Yutaan. "En todellakaan halua, mutta mä pelkään että se ei toimi, pelkään, että erotaan viestin avulla ja kaiken lisäksi jos jotain pahaa tapahtuisi meidän välillä, niin olisitko sä taas puhumatta ja pakenisit asioilta. Se pelottaa mua."

"Mä ymmärrän", Yuta sanoi ja otti kädestäni varovasti kiinni. "Ja tiedän nyt miksi se pelottaa sua. Ei meidän ole pakko kokeilla kaukosuhdetta."

"Kyllä minä sen tiedän", sanoin irrottaen tytön käden omastani. "Ja musta tuntuu, että tää ajoitus meidän suhteelle on väärä."

Yuta oli hiljaa ja piti katseensa maassa.

"Tällä hetkellä meidän ei pitäisi jatkaa meidän suhdetta", sanoin lopulta ja käänsin katseeni tyttöön. "Vaikka meistä kumpikaan ei halua erota, niin on silti järkevämpi lopettaa ajoissa."

"Niin", Yuta sanoi nousten keinusta. Tämä käveli eteeni katsettani vältellen ja poskeaan purren. Minä myös välttelin sen katsetta. "Eli...tää on nyt ohi?"

Tunsin kyyneleiden kohoavan silmiini kun nyökyttelin päätäni katse maassa. Kuulin Yutan henkäisevän raskaasti, kun se otti pari askelta kauemmaksi minusta. Nousin nopeasti keinusta ja menin halaamaan tyttöä.

"Anteeksi", sanoin itkien, kun Yuta kiersi omat kätensä ympärilleni. Itkimme molemmat pidellessämme toisistamme tiukasti kiinni.

"Ei se ole sun vika", Yuta sanoi itkuisella äänellä. "Meidän suhteen ajoitus vaan on väärä, niinkuin sä sanoit."

***

Yuta oli saattanut minut kotiin hajanaisen oloisena. Olimme molemmat kävelleet tosilla puolilla teitä hiljaa. En ollut sanonut mitään tytölle, kun olin mennyt sisälle ja suoraan omaan huoneeseeni.

Kesälomasta ei tullutkaan sellaista joksi olin sitä kuvitellut. Sitä oli vielä puolet jäljellä ja olisin luultavasti viettämässä sen täysin yksin nyt kun me olimme eronneet.

Päivät kuluivat sängyssä maaten. Yutasta, eikä Rosesta kummastakaan ollut kuulunut mitään, mutta mitä minä edes odotin? Olisiko niistä kumpikaan muka halunnut puhua minulle tälläisen jälkeen? Loppujen lopuksi Rose oli enemmän Yutan ystävä kuin minun.

Äiti oli huolestunut ihan kunnolla. Se oli tullut huoneeseeni juttelemaan ja kysynyt mitä minun ja ystävieni välillä oli tapahtunut. Silloin minä päätin kertoa hänelle kaiken mitä minun ja Yutan välillä oli ollut tämän pienen ajan verran.