I want to make You mine

65. Vesiliukumäkiä ja selvitettäviä murheita

Aurinko laski aavan meren taa ja laiva lipui pitkin hentoja laineita tasaiseen tahtiin eteenpäin. Illan päätteeksi Taehyung ja Jungkook nauttivat poreammeessaan rentouttavasta kylvystä, josta oli laajat maisemat suoraan meren laakeuksille.

"Musta Haneul ja Eunwoo vaikuttaa mukavilta tyypeiltä, niiden kanssa oli helppo puhua, ehkä meistä vois tulla kavereita..." Jungkook pohdiskeli ja vajosi kaulaansa myöten lämpimään veteen, joka kietoutui miellyttävänä ympärille.

"Oon samaa mieltä, kiva sattuma, että me tavattiin tällain." Taehyung nyökytteli. "Ehkä kun ollaan vähän samanlaisissa tilanteissa niin osataan ymmärtää toisiamme."

"Mutta tuntuuko susta, että silti on jotain outoa?" Jungkook kysyi hieman epävarmana.

"Tarkoitatko, että niillä olisi jotain mistä ei puhuta, mutta se näyttää silti olevan aika vaikuttava tekijä?" Taehyung ehdotti, koska oli itse asiassa huomannut saman itsekin.

"Just niin! Kyllä sen huomaa, että Eunwoo ja Haneul rakastaa toisiaan, mutta ihan kuin jokin estäis niitä... En tiedä, mutta sen tuntee jotenkin, että jotain olis vialla..." Jungkook mietti mistä saattoi olla kyse.

"No niin, mutta onhan toisaalta kaikilla omia salaisuuksia. Mehän vasta tutustuttiin, se on ymmärrettävää, ettei me voida tietää vielä kaikkea." Taehyung vastasi ja nousi kylvystä vesipisaroiden valuessa pitkin hänen vartaloaan.

Kiedottuaan itsensä pyyhkeeseen ja aamutakkiin Taehyung otti Jungkookin vastaan ojentaen tämän ylle samanlaisen valkoisen frotee aamutakin kuin hänellä itselläänkin oli päällä.

"Haneul vaikutti välillä haikean poissaolevalta... luulen, että se jotenkin liittyy siihen juttuun mistä ne ei puhu. Ehkä sä voisit jutella Eunwoon kanssa, koska teillä juttu kulkee. Ehkä me voitaisiin auttaa jotenkin." Jungkook pyysi huolissaan.

Taehyung painoi Jungkookin rintaansa vasten hellästi ja suukotti tämän päätä. "Tietenkin, mutta ei me voida vaatia niitä kertomaan mitään, ellei jompikumpi sano itse mitään."

***

Aurinko paistoi jo monennetta päivää kuumana taivaalla, mikä merkitsi, että ulkokansi pursusi matkustajista. Taehyung ja Jungkook olivat saaneet todennäköisesti viimeiset aurinkotuolit, joille he asettuivat nauttimaan kelistä.

Taehyung mäiski kasvoilleen paksun kerroksen aurinkorasvaa niin, että se jäi valkoiseksi kerrokseksi iholle, painoi lierihatun päähänsä ja auttoi sitten voitelemaan Jungkookin selän.

"Tässäkö me nyt köllötetään vaan koko päivä?" Jungkook kysyi tyytymättömän, vaikka he vasta olivat päässeet istumaan.

Taehyung nyökkäsi. "Mitä sä sitten haluaisit?"

"Mennään tuonne vesiliukumäkeen!" Jungkook ehdotti ja osoitti innoissaan sormellaan liukumäkien suuntaa, jotka kiertelivät mutkikkaina ja kammottavan näköisinä ulkokannella. Ei hän jaksaisi olla koko päivää toimettomana.

Taehyung nielaisi ja pudisti kalpeana päätään. "Mä en halua kastua", hän keksi nopean tekosyyn välttääkseen nuo hurjat vesiliukumäet, joissa ihmiset kuuluivat kirkuvan kuin eläimet teuraalla.

"No en mä sinne yksinkään halua mennä!" Jungkook tuhahti loukkaantuneena vastaan.

"Katotaan ehkä sitten myöhemmin, otetaan nyt vähän aikaa aurinkoa." Taehyung rauhoitteli ja painoi Jungkookin aurinkotuolin selkänojaa vasten, jotta tämä pysyisi paikallaan edes hetken.

"Me vähän arveltiin, että löydettäisiin teidät täältä!" Kuului tuttu ääni tervehtivän - se oli Eunwoo, joka seisoi heidän edessään valkoisessa pellava paidassa ja shortseissa Haneul rinnallaan.