----------------------------------------------
Sisältövaroitus; parisuhdeväkivaltaa, riitelyä, voimakkaita tunteita, erittäin runsaasti kirosanoja ja haukkumasanoja
----------------------------------------------
Tapahtuma-aika:
3.kirjan (Enkelin siivin saavuit luokseni) aikana + 5.kirjan (Annan keinusi minua keinuttaa) aikana ja sen jälkeen
Luvun päähenkilöt:
Milla Haapala (22v > 27v), Valtteri Ojala (23v), Niklas Korhonen (28v)
Avain kääntyi lukossa. Mä käänsin oliivinvihreiden silmieni katseen ovelle juuri, kun Valtteri asteli sisälle, tuijotellen vain lasittunein silmin eteensä ja laskien avaimensa peilipöydälle ihan poissaolevana. Mä kurtistin kulmiani ja vilkaisin sitten sen käsiä. Ei ostoskassia.. Äh, Valtterin piti käydä kaupasta maitoa kotimatkallaan töistä, mutta ilmeisesti se ei ollut tehnyt niin. Vittu, pitäiskö mun tässä lähteä vielä raskaan työpäiväni jälkeen käymään kaupassakin..
"Valtteri, kävitkö sä kaupasta sitä maitoa kotimatkalla?" mä kysyin Valtterilta vähän ärsyyntyneenä ja väsyneenä, Valtterin säpsähtäessä vasta silloin hereille ajatuksistaan ja kohottaessa harmaiden silmiensä katseen muhun. Se tuijotti mua hetken ihan vaiti, ennen kuin henkäisi hiljaa ja kääntyi katsomaan ovea takanaan kiihtyneen oloisena, tuijotellen vuorostaan sitä hetken aikaa.
"Milla, mä.." Valtteri kähähti hienoisesti tärisevällä äänellä, mun hätkähtäessä sen äänensävyä ja kurtistaessa uudelleen kulmiani. Valtteri kohdisti katseensa jälleen muhun, katsoen mua tiiviisti silmiin lausuessaan seuraavat sanansa, jotka saivat mun sydämen pysähtymään: "Mä en haluaisi missään tapauksessa satuttaa sua, mutta.. mutta mä en pysty olemaan enää sun kanssas. Mä en oo enää onnellinen sun kanssas, eikä mulla.. eikä mulla oo enää sua kohtaan sellaisia tunteita, joita tähän vaadittaisiin. Joita toimivaan parisuhteeseen vaadittaisiin. Jotta me voitaisiin jatkaa yhdessä. Jotta me voitais pysyä yhdessä. Mulla ei ole enää sellaisia tunteita, jotka pitäisi meidät yhdessä.. Ja sä ansaitset paljon parempaa kuin jonkun sellaisen, joka on tässä enää vain puoliksi mukana. Mä.. mä oon pahoillani, mutta.. mutta mä haluan erota.."
Mä tuijotin Valtteria hetken tyrmistyneenä ja sydän pysähtyneenä, mutta sitten mä tunsin hengitykseni ja sydämeni lähtevän kiihdyttämään vauhtiaan silkasta vihasta.
"Jätätkö sä vittu minut???!" mä kirkaisin Valtterille vihaisena, pystymättä hallitsemaan volyymiani OLLENKAAN.
"Mä en vain pysty tähän enää. En mä haluaisi satuttaa sua, mutta mä en vain pysty tähän enää.. Mä en vain.. en vain tunne sua kohtaan enää samoin kuin joskus. Mä en oo enää onnellinen tässä suhteessa.. Mä oon pahoillani, anna mulle anteeks.." Valtteri kähisi pahoittelevalla ja surullisella äänellä, astuen askeleen mua kohti, mutta mä kohotin käteni torjuvasti eteeni.
"Miksi???! Kuinka sä saatat tehdä mulle näin???!" mä kirkaisin taas kuohuksissani ja sieppasin sohvan nojalla olevan kaukosäätimen käteeni, viskaten sen suoraan Valtteria kohti. Valtteri väisti sen täpärästi, vilkaisten eteiseen jonne se oli lentänyt, ennen kuin kääntyi taas mun puoleen ja kohtasi ihan helkkarin vihaisen katseeni.
"En mä tehnyt tätä tahallani, ja kuten sanoin, mä en ikimaailmassa halunnut loukata ja satuttaa sua.." Valtteri lähes sopersi mulle kohottautuessaan seisomaan, katsoen mua koko ajan silmiin anteeksipyytävä sävy omissa harmaissaan.
"MIKSI??!! MIKSI VITUSSA SÄ JÄTÄT MINUT??! LAURANKO TAKIA??! SEN VITUN SÄÄLITTÄVÄN PIKKU-PILLUN TAKIA?? OIKEESTI??!!" mä jatkoin huutamista ihan jäätävän kiihtyneenä, ja nappasin seuraavaksi olohuoneen pöydällä seisovan vaasin käteeni, heittäen vuorostaan sen Valtteria päin. Valtteri väisti senkin, vihreän lasisen vaasin helähtäessä palasiksi Valtterin takana olevaan seinään osuessaan.
ESTÁS LEYENDO
Mutta entäs me? (spin-off)
Ficción General"Tiedänhän minä, ettei minun kipuni ole mitään. Kyllähän minä yksinkin selviän, kun minullehan riittää että yhä hengitän." Tässä spin-offissa annetaan ääni niille Haavoitetuille, jotka eivät ole vielä olleet minä-muotoisena päähenkilönä. Kertoja e...
