Another Sun Will Rise [Olli & Aleksi] (3) [VALMIS] ✔️

3. Hoidot alkaa 🖤

Aleksi:

Oli mun ensimmäisen hoidon vuoro, Olli tietysti lähti mukaan. Taas mulla oli huono olo lääkkeistä huolimatta ja toinen mokoma näiden hoitojen myötä.

Hoitaja kutsui meidät sisään huoneeseen ja laitto mulle tipan käteen, mä en voinu kun istua ja ihmetellä.

"Tässä menee se pari tuntia, onks sulla millanen olo?" hoitaja kysyi
"Huono olo, mut ei taida olla yllätys.." sanoin
"Käyn hakee sulle vahvempaa pahoinvoinnin estolääkettä, tuun kohta takas.." hoitaja sanoi

"Nuku vaan jos siltä tuntuu.." Olli sanoi ja silitti mun kättä
"Sä jäät sit yksin.." sanoin
"Ihan sama, sulle tää rankempaa on ku mulle.." Olli sanoi
"Uumm.." sanoin ja taisin nukahtaa

Vähän myöhemmin heräsin kun joku tökki mun kättä

"Huomenta, täällä ois valmista.." hoitaja sanoi kun heräsin
"Ja sit kotiin huilaamaan.." Olli sanoi

Mun jalat ei ihan kantanu kunnolla, joten Olli haki pyörätuolin ja työnsi pitkin käytäviä. Jotenki noloo, tällänen nuori elämänsä kunnossa (NOT) oleva tyyppi joutuu turvautumaan apuvälineeseen että pääsee liikkeelle.

Yllättävän pian mulla oli myös kotona pyörätuoli, koska mun liikkuminen huononi kokoajan. Mun jalat ei vaan enää totellu kunnolla käskyjä ja olin muutenkin niin väsyny.

Olli joutu tekee mun puolesta melkein kaiken, mun voimat ei vaan enää riittäny mihinkään. Jopa vessa käynnit ja normaali suihku oli muuttuneet tuetuksi, hyvä että jaksoin enää edes seisoa tai kävellä kun sellanen päivä sattu kohdalle.

Jos en istunu pyörätuolissa niin makasin sängyssä ja koitin löytää hyvän asennon ja nukkua tai tehdä jotain mikä ei väsytä liikaa. Kaikki bändi jutut mitä yleensä tein kotona jäi enemmän taka-alalle, en vaan jaksanu tehdä tai edes keskittyä mihinkään.

Olli:

Aleksin kunto lähti nopeasti laskuun hoidoista huolimatta, yritin olla Aleksin vierellä niin paljon kun vaan pystyin.

Nyt se nukku suurimman osan ajasta, tietysti olin sen vierellä ja valvoin, ruokahalu alkoi kadota joten Niko oli käynyt apteekista piretelöitä joista sai energiaa ja voimia.

"Tommosii ne suositteli, eri asia sit miten nää uppoo.." Niko sanoi
"No kokeillaan, mä en luovutta vielä syömisen suhteen.." sanoin
"Mä haen noit lisää jos ees joku kelpaa.." Niko sanoi
"Niko?" kuului hiljainen ääni
"Joo, mä oon tässä.." Niko sanoi
"Kiitti että autatte.." Aleksi sanoi hiljaa
"Mitä vaan, me luvattiin taistella teidän kanssa.." Niko sanoi
"Ja sit se nukahti taas.." huokaisin
"Tuntuu pahalta kattoo kun te koitatte selvitä.." Niko sanoi

Välillä mä vaan jäädyin makkarin ovelle tuijottamaan mun rakasta höperöä, hiukset se oli ajanu pois koska se oli jokatapauksessa edessä ennemmin tai myöhemmin.

"Olli, mulla on kylmä.." Aleksi sanoi ja tärisi mun vieressä
"Tuu mun haliin ja peiton alle.." sanoin ja vedin Aleksin muhun kiinni
"Entä jos mä en selvii tästä.." Aleksi sanoi hiljaa
"Me ei luovuteta ennen kun lääkäri sanoo jotain muuta.." sanoin
"Mä rakastan sua ja valvon sua tuolta ylhäältä jos käy huonosti.." Aleksi sanoi
"Ei, kukaan ei oo sanonu vielä mitään.." sanoin
"Mut jos kuitenkin käy niin.." Aleksi sanoi
"Vielä ei oo sen aika.." sanoin ja annoin pusun Aleksin otsalle

Aleksi:

Mun päänsärky voimistu kokoajan, kyllä nää vahvat lääkkeet piti sen kurissa suurimman osan aikaa ja sillon kun tarve oli kovin.

Mutta se tarkotti vaan sitä että nukuin enemmän ja voin kokoajan huonosti, sinnittelin mieluummin ilman koska halusin nauttia vielä kun voin.

Ruoka mulle ei enää maistunu kovin hyvin, joten jouduttiin turvautumaan apteekista saataviin juomiin ja muihin, joita Niko oli hommannu. Välillä nekin tuotti päänvaivaa ja meinas tulla samaa tietä ylös.

Nyt lojuin peiton alla olkkarissa ja seurasin kun Olli koitti joogata, välillä tuo vilkas mua ja sitten jatko. Mun kroppa muistutti jälleen huimauksesta, koska kaikki tai koko huone pyöri ihan huolella.

"Nuku jos nukuttaa, mä valvon sun unta.." Olli sanoi
"Onks jätkät tulossa millon?" kysyin
"Sä unohit et käydään treeniksellä hakee sun kone ja hetki jauhetaan siellä.." Olli sanoi
"Ai nii, joo niihä se oli.." sanoin, mulla oli myös tullu muistin kanssa ongelmia, välillä saatto hukkua joku ihan yksinkertanenkin asia, tosin en kertonu tästä muille, niillä oli tarpeeks huolta muutenki.

Timeskip, treenis

Tää saatto olla nyt niitä viimesiä kertoja kun pääsin tänne käymään, nytkin taistelin huonoa oloa vastaan ja palelin. Mulla oli ylimääränen paita hupparin alla ja kollareiden alla toiset housut. Vaan Olli ties tän, mutta kyllä tän pysty helposti huomaanaan.

"Onks sulla noin kylmä?" Niko kysyi
"Arvaa kaks kertaa, näidenkin alla toinen paita ja toiset housut.." sanoin
"Ja silti kylmä, voiku pystys auttaa enemmän.." Niko sanoi
"Allu, maistuuko sulle lämmin kaakao? Se vois lämmittää.." Joonas kysyi
"Voin mä kokeilla, mut eriasia miten paljon saan alas.." sanoin, kyllähän se vähän lämmitti mutta ei tarpeeks.

Nousin ylös ja kävin vessassa, palatessa mun päässä heitti ihan huolella ja meinasin kaatua, tarkkana Tommi huomas ja tuli mun luokse. Välillä vaan päätin kävellä pyörätuolin sijasta, eikä sitä nyt treenikselle raahattukaan, se oli kotia varten.

"Mitä jos meet vaan istumaan, sä et pysy nyt jaloillas.." Tommi sanoi ja autto mut sohvalle.
"Kiitti, missä Olli?" kysyin
"Joel, käyks hakee Ollin missä se ikinä onkaan.." Tommi sanoi
"Joo, venatkaa hetki.." Joel sanoi ja lähti jonnekkin
"Olliii! Allu tarttee sua!" kuului huuto
"Tänne oli tilattu lämpöpatteri.." Olli sanoi kun istu mun viereen.

Pian istuin Ollin halissa sohvalla ja vaan tärisin
"Voi pieni, mistä sulle saatas lisää lämpöö.." Olli sanoi
"Mulle riittää et oot siinä.." sanoin ja nukahdin

Olli:

Aleksin voimat hiipu kovaa vauhtia, vaikka juostiin lähes jokapäivä sairaalalla hoidoissa. Se oli enää muutaman tunnin päivästä hereillä, nukku siellä missä pysty.

"Voi, taasko se nukahti?" Niko sanoi
"Ihan äsken, tuotko jostain peiton jos löydät.." sanoin
"Nuku vaan, en lähe tästä mihinkään.." kuiskasin Aleksin korvaan

Nostin Aleksin paremmin mun syliin ja silittelin sen selkää, Niko oli onnistunut löytämään peiton ja heitti sen mun ja Aleksin päälle. Pistin peiton paremmin ja katsoin kun mun rakas nukkui, välillä hengittäen todella raskaasti mikä tuntu todella pahalle kuunnella.

Nyt mulla alko herätä ajatus, jos Aleksi ei selviäkkään tästä? Ja mun piti alkaa valmistautua siihenkin vaihtoehtoon. Parin päivän päästä meillä olisi tieto mikä kasvaimen tilanne oli, oliko se kutistunut ja voidaanko se leikata, vai oliko tää nyt tässä?

... ... ...

Kolmas pidennetty luku!

Tää jäi lyhyemmäks, mut kyllä tääkin vähän piteni!

977 sanaa!

Mä en itke, se oot sä! </3 :'(