Face Your Fear

Pettymyksiä Pettymyksien Perään

Petteri

Mua suututti hervottomasti. En mä haluaisi yhtään enempää pikkusisaruksia. Ja varsinkaan, jos mun pitäisi asua niiden kanssa samassa taloudessa. Olisipa kaikki mennyt toisin silloin, kun mä olin 4. Olisinpa ollut niin vaikea lapsi, ettei mun porukat olisi halunneet mun jälkeen enää lapsia.

Onneksi mä täyttäisin kahdeksantoista ennen kuin se pirpana syntyisi tähän julmaan maailmaan. Mä en nimittäin ehkä oikeasti kestäisi.

"kiitos", mä hymähdän ja laitan astiat tiskikoneeseen. Astelen äkkiä omaan huoneeseeni ja kaadun sängylle. Milloin viimeksi mä olen edes katsonut puhelintani?

Nappaan kapistuksen käteeni ja huomaan Eeron sekä Linnean laittaneen viestiä meidän kaveriporukan ryhmään. Ne on kahdestaan keskustelleet siellä, että pitäiskö tehä joku päivä jotakin.

"ei ehi, huomenna varsinkin on pahin päivä", mä kirjoittelen meidän ryhmään. Huominen todellakin olisi pahin. Mun täytyisi kuskata Elina ja Hilla harrastuksiin, viihdyttää Reetua ja Pinjaa pari tuntia ennen kuin äiti tulee töistä. Samaan aikaan mun pitäisi huolehtia myös Makesta, jota mä en ikinä meinaa saada rauhalliseksi, jos se alkaa itkemään.

"heii Pepe, mites ne 18-vee bileet?" Eero kysyy multa. Huokaisen syvään, mä haluaisin pitää bileet täällä meillä. Siis sellaiset hillityt illanistujaiset, mutta epäilen, etten saa taloa tyhjäksi.

"En osaa sanoo vielä. Äiti ei ollu halukas puhuu", mä sepostan viestissä ja laitan sitten puhelimen pois. Asia tekee mut kyllä aika surulliseksi. Kerran elämässään sitä 18 vuotta täyttää. Silloin, kun äiti ja isä olivat 18-vuotiaita, niin ne sai mut. Uskoisi siis, että äiti lähtisi mukaan noihin nuorten juttuihin, kun se on itsekin niin nuori. Se on vaan pilannut elämänsä liian monella lapsella. Ihan tosi.

Vedän ruotsinkirjan kasvojeni eteen, ja alan kertaamaan sanakokeeseen. Ruotsi ei todellakaan ole mun juttu, mutta yritän selvitä siitäkin hyvin numeroin. Mä pääsen noin puoliväliin sanalistaa, kunnes mun oveen koputetaan.

"joo?" mä hymähdän ja nousen istumaan sänkyni laidalle.

"niin halusitko sä jotkut juhlat järjestää täällä?" äiti kysyy. Näen hänen ilahtuvan siitä, että olin tekemässä taas koulujuttuja.

"joo. Synttärit sitten, kun niiden aika on", mä vastaan äidille, joka tulee mun huoneeseen. Äiti istahtaa työpöytäni ääreen.

"mihis muu perhe menee siksi aikaa?" äiti kysyy antaen mulle vähän toiveikuutta äänen sävynsä perusteella.

"vaikka Galaxyllä mökille?" ehdotan katsellen äitiä, joka selvästi miettii.

"tai vaikka mummolaan, siellä on ainakin nukkumapaikkoja", keksin äidin naurahtaessa vähän.

"mä en voi luvata mitään, mutta voin keskustella isäsi kanssa tästä", äiti sanoo nousten seisomaan. Niin, taas mä sain pettyä. Mä jo olin ehtinyt luulemaan, että tää asia päätettäisiin tässä ja nyt.

"yritähän mennä nukkumaan, huomenna on kiireinen päivä", äiti sanoo ja poistuu sitten. Mä vaan nyökkään laskeutuen takaisin makoilemaan. Suoraan sanottuna harmittaa, mutta olisi mun pitänyt arvata.

Mä luen sanat vielä muutamaan otteeseen läpi, kunnes laitan kirjan pois ja alan nukkumaan.

Aamu tuntuu olevan utuinen. Aamupalan ilmapiiristä päätellen jokainen meistä on nukkunut huonosti. Ihmiset tiuskivat toisilleen ja käyttäytyvät huonosti.

Mä vedän naamariini pari voileipää ja omenan. Isä on lähtenyt jo töihin. Se on töissä aina, ja mua harmittaa se. Ennen me oltiin niin läheisiä, mutta suuremman lapsikatraan takia sen täytyy tehdä enemmän töitä. Ihan vaan sen takia, että raha riittää.

"20 min, niin lähen kouluun. Jos haluutte kyydillä, niin hopihopi", mä sanon lähinnä Elinalle ja Hillalle. Tiedän nimittäin, että tytöt eivät todellakaan kävele tai pyöräile tuota matkaa.

Mun täytyisi viedä Reetu ja Pinjakin samalla kyydillä. Mazda tulee tupaten täyteen taas. En ymmärrä miksi isä lähtee aina Galaxyllä töihin. Se on perheauto, ja se lähtee sillä yksin.

Mä menen huoneeseeni ja alan laittaa itseäni kuntoon. Vaihdan vaatteet ja laitan kaulakorun kaulaan sekä toisen korvakorun paikoilleen. Joku voisi väittää, että näytän perus fuckboylta, mutta en mä sellainen ole. Ihmiset saa mun ulkonäöstä yleensä vain vääriä käsityksiä. Mä koen olevani ihan hyvä tyyppi.

Kipitän ensimmäisenä vessaan ja pesen hampaani sekä kasvoni. Sen jälkeen oon aikalailla valmis lähtöön, joten meen oottelemaan koulurepun kanssa olohuoneen sohvalle.

Äiti pyytää mua vahtimaan Makea sillä aikaa, kun se käy aamusuihkussa. Mä myönnyn ja otan Maken syliini. Taapero ei kuitenkaan viihdy mun sylissä, joten lasken sen takaisin lelujensa pariin.

Hilla tulee mun seuraksi olohuoneeseen odottelemaan Elinaa ja Reetua. Äiti hoitaa Pinjan kuntoon heti suihkunsa jälkeen. Pinja on saanut kyllä vaatteet yllensä, mutta hiukset on taas takussa.

"Elinalla voi sit mennä hetki", Hilla sanoo mulle näpräten puhelintaan.

"aijaa, miks?" mä kysyn kiinnostuneena. Yleensä Elina on se, jota joutuu vähiten odottamaan. Se on aina valmiina lähtöön. Se on muutenkin ihan ihmeellinen aamuvirkku..

"sillä on ihastus", Hilla paljastaa, ja mä vaan nyökyttelen. Niin, Elina täyttää pian neljätoista. Kyllähän tuossa iässä alkaa jo niitä ihastuksia tulemaan.

"miten se liittyy siihen, että sillä kestää?" mä kysyn ja Hilla katsoo mua kuin vähä-älyistä.

"no se meikkaa. Sen täytyy näyttää hyvältä Aaroa varten", Hilla kertoo ihan kuin asia olisi itsestäänselvyys. Mä vaan nyökyttelen. Mun mielestä mun siskot on kauniita ilman meikkiä. Meikki vaan on myrkkyä keholle, ja tästä mä oon saanut kuulla Linnealta, joka on myös luonnonkaunis.

"Elina, Reetu! Mennään nyt!" mä huudahdan Pinjan kipittäessä mun luo. Mä nostan tytön syliini ja astelen eteiseen. Kyyti lähtee viiden minuutin päästä, koska mä en aio myöhästyä.

Pian Reetu ja Elina kipittävät eteiseen laittamaan ulkovaatteita. Hetken päästä me ollaan autossa kohti keskustaa.

"mä sit en tuu kotiin, ennen treenei", Elina sanoo.

"onks sul treenikamat nyt repussa mukana?" mä huolehdin.

"on, ja juomapullo myös", Elina vastaa mulle, ja mä luotan siihen, mitä se sanoo.

Noin tunnin päästä mä saan körötellä Mazdalla itsekseni lukion parkkipaikalle. Ehdin kuunnella muutaman hyvän biisin ennen kuin mun täytyy poistua autosta kohti lukion sisätiloja.

On täällä nyt kivempaa kuin kotona.
--
Sanoja: 885

🙌🏻