Nikon pov.
Olin tosiaan viime vuonna suorittanut lukiota kotootakäsin, sillä en vain pystynyt masennksen kanssa tulemaan kouluun. Enhän mä siitä ole mitenkään parantunut huonoonpäinhän se on mennyt, mutta ei siitä tarvitse mainita.
Taas yksi päivä helevttiä ohi. Eristäydyin täysin kun pääsin pois poliisien ja sossujen keskustelujen alta. En aikonut tehdä tuota virhettä enää koskaan. Ja tajusin mitä olin aiheuttanut. Olin ollut hirviö. Olin päättänyt että en anna ikinä itselleni sitä anteeksi millanen olin.
Pääsin vihdoin kotiin. Olin kävellen vaikka matkaa olikin 4km. Tunnen taas pahan olon vellovan sisälläni. Toki se velloo sisälläni 24/7/365. Menen vessaan ja etsin partaterän niinkuin joka päivä ennenkin, tästä on tullut rutiini.
---
Taisi tällä kertaa mennä hiukan pidempään sillä havahdun omista maailmoistani kun kuulen oven paukahtavan. Se merkitsee isäni kotiin saapumista. Äitini on työmatkalla niinkuin melkein aina ja silloin kun hän on pois isäni on juomassa kaikki illat tuo joko jotain frendejään meille ja joskus kauppaa minua tai sitten tuo tänne jotain tyyppejä ja antaa heillle maksua vastaan. Noh nyt en kuitenkaan kuule mitään ylimääräisiä ääniä joten oletan tuon tulevan vain töistä ja lähtevän pian baariin tai minne lie menossa.
"Niko tuuppas alas mulla ois vähän asiaa" kuulen isäni huutavan alakerrasta. Ei hän tänne tulisi ellei hän tarvitsisi jotain minulta juuri nyt heti tai sitten hän on juonut. "Joo mä tuun ihan kohta oon vessassa vielä" vastaan tuolle ja sidon edelleen verta vuotavat ranteeni. "No alappas tulla sitte sieltä" tuo kuulostaa hieman kireältä.
Suljen vessanoven ja menen reippaasti alakertaan isäni luokse. "Joo siis tosiaan mulle tulee tänne muutama kaveri nii koitappa olla hiljaa ja pois tieltä nii ei mee meijän ilta pilalle ja ulos et saa mennä" tuo sanoo. "Joo mä yritän olla niin hiljaa ku vaan pystyn ja meen lenkille vaikka huomenna nii ette häiriinny jos kävisin lenkillä" vastaan tuolle. "Hyvä" tuo sanoo ja nyt tiedän että voin poistua paikalta.
Menen huoneeseeni vain selaamaan tik tokia kunnes minulle tulee snapista ilmoitus että Joonas on laittanut chattia. Mitä vittua Joonas ei vitussa. Noh meen kuitenkin avaamaan keskustelumme. Joonashan oli jättänyt minut avatulle jo yläasteella.
Joonas pikku Porko
J-Moro olisiks halunnu tulla ulos mun kaa?
Joonas poisti chatin juuri kun olin lukenut sen. Eli tuo oli vain laittanut viestin väärään paikkaan. Menin vain pois paikalta ja koitin olla ajttelematta viestiä sen enempää.
Joonaksen pov.
Olimme Ollin kanssa tullut meille koulun jälkeen. Nyt olimme tullut syömästä valipalaa. Ilmeisesti Aleksi ja Tommi olivat ostamassa Tommille uusia rumpukapuloita ja Aleksille jotain DJ juttuja ja plektroja. Ja tulevat sitten tänne meidän luokse kun saavat ostoksensa.
Olli oli ilmeisesti napannut puhelimeni kun olimme olleet syömässä ja nyt tuo hykerteli aivan ihmeellisesti kun katseli phelintani. "Olli mitä sä oot tehny mun puhelimella" kysyn tuolta toruvaan äänen sävyyn. "Eeeeeeen mä mitttäää erikoiiiista sillä oooo tehny" Olli vastaa juuri sellaisella äänellä että kohta lähtee joku mun dp leviämään, jos sellaisia olisin ottanut tai tallentanut puhelimelleni, ettehän te voi tietää olenko mä jollekki snapissä sellasenki laittanu. "Olli anna se puhelin tänne tai mun täytyy ottaa kovat keinot käyttöön" "Empä taida" Olli vastaa ja lähtee juoksemaan pakoon. "Olli sä tiiät miten tässä käy" sanon tuolle, sillä tuo aina häviää takaa ajon kun olemme minun luonani. Kotikenttä etu.
Sain Ollin kiinni ja avasin puhelimeni. Järkytyksekseni Olli oli kysynyt Nikoa kanssani ulos. En kiellä ettei tuo olisi ihastukseni, mutten oikein usko että tuo haluaa kanssani ulos. "Olli sinä saatana!!" huudan tuolle. Olli lähtee juoksemaan ulko-ovea kohti, jota hieman ihmettelen sillä sieltä Olli joutuisi tuonne märälle ja mutaiselle maalle, koska sade oli juuri loppunut. Pääsin eteiseen ja näin Ollin halaamassa Aleksia tiukasti. "Aleksi pelasta mut Joonas tappaa mut" kuulin Ollin anelevan. Tässä vaiheessa poistin viestin, jonka Niko oli kuitenkin jo ehtinyt lukea. Noh ihansama. "Olli musta tuntuu et sä saat kärsiä ihan ite omista teoistasi" Aleksi naurahtaa. "Älä! Joonas tapaa mut ja sit sulla ei oo enää poikaystävää" Olli anelee. "Noh kaipa mun sitte on pakko sua suojella, mut sä tiiät et oot vastapalveluksen velkaa ja sen vastapalveluksen voisit antaa vaikka heti tossa ku päästää kotii" Aleksi toteaa aluksi naurhataen, mutta loppua kohden se alkoi vihjalilla Ollille jotain mikä ei kuulu lasten korville. "Ihme kiima-Kalle" Tommi toteaa. "Ei se oo mikää Kalle se on Aleksi" Olli toteaa.
KAMU SEDANG MEMBACA
Alone against others // Blind Channel //
Fiksi PenggemarTää on jatko osa tarinalle Alone anainst all joten se kannattaa käydä lukemassa ensin. Tässä kirjassa Aleksi, Olli ja Tommi on lukion ekalla, kun Joel ja Joonas on lukion tokalla. Onkohan Nikolla vielä jotain jäänyt hampaan väliin vai katuuko hän te...