Mutta entäs me? (spin-off)

Miro - Ystäviä (bonusluku)

--------------------------------
Tiedän tiedän, sanoin Andersissa, että oon päättänyt että kullakin on vain yksi luku enkä viitsinyt pätkäistä sitä Andersin lukua sen takia, mutta Miro olkoon poikkeus sääntöön 😂 tää Miro melkeinpä oikeastaan VAATI tän katkaisun, kun muuten olis tullut hölmö aikahyppy jne.

Niin, ja sisältövaroitus; maininta raiskauksesta ja päihteidenkäyttöä, paikoitellen myös melkoista kiroilua ja muuta rumaa kielenkäyttöä!
---------------------------------

Tapahtuma-aika:
5.kirjan (Annan keinusi minua keinuttaa) aikana, Oskarin grillibileissä

Luvun päähenkilöt:
Miro Eskelinen (25v), Mikke Lappalainen (25v)

Mökä ympärilläni oli melko kova ja kaikki turvaihmiseni, eli Venla, Anders ja Oskari, olivat kadonneet jonnekin. Olin mä kadottanut Mikenkin, jonka kanssa olisin kiihkeästi halunnut jutella. Tai no, en kiihkeästi, mutta halusin jokatapauksessa, VIHDOINKIN, Nicon kannustamana ja rohkaisemana. Me ei oltu vieläkään juteltu Miken kaa siitä, mitä meidän välillä oli tapahtunut aikoinaan, ja mulla olis ollut tarve puhua siitä. Oli ilmeisesti Mikelläkin, sillä se oli jo suostunut pyyntööni puhua. Olin vain kadottanut Miken sen jälkeen enkä ollut enää löytänyt sitä mistään kaiken sen ihmismeren keskeltä. 

Oskarin grillibileissä oli nimittäin oikeesti ihan kiitettävästi porukkaa, sen talo oli suorastaan ääriään myöten täynnä väkeä. Nimenomaan Ojalan jengin  väkeä, johon Mikkekin nykyisin kuului. Talo ihan kuhisi niitä ja repeili liitoksistaan sen jengiläisten määrän vuoksi. Ja mulla oli rehellisesti sanottuna vähän epämukava olo sen takia. Mä en ollut vieläkään oikein tottunut siihen, että sain olla Ojaloiden joukossa ilman, että saisin turpaani.. Enkä mä normaalisti osallistunutkaan näihin kemuihin kovin usein, juurikin siitä syystä, kun mua alkoi aina ahdistaa jossain vaiheessa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun nuoret kollit alkoivat olla niin humalassa, etteivät välttämättä muistaneet sitä, etten ollut enää vihollinen. Nytkin olin kerännyt jo muutamat ikävät katseet, siitäkin huolimatta, että Oskari oli vakuutellut kaikille, että olin ystävä. Silti.. Kaunan juuret olivat pitkät.

Ja mun olo ihan helvetin epämukava. Jere, Oskarin oikea käsi, oli varmaankin huomannut sen, sillä se oli vetänyt minut mukaansa keittiöön juttelemaan. Siellä kun ei ollut niin paljoa väkeä kuin esimerkiksi olkkarissa, joten siellä edes PYSTYI juttelemaan keskenään. Olin kiitollinen siitä, että Jere oli napannut minut erilleen muista ja jutteli kanssani keittiössä ihan hyvässä hengessä ja lämpimästi puhellen, ihan jo siksikin, koska se oli muille jengiläisille osoitus siitä, että olin ystävä enkä vihollinen. Jere kun oli tosiaan heti Oskarista seuraava, sen lähin - ja ylin - upseeri ja luotetuin neuvonantaja..

"Hei, jos ette pahastu ja en pahasti keskeytä teidän keskusteluanne, niin mä voisin ryöstää ton Miron matkaani", tokaisi ihan yhtäkkiä Miken kysyvä ääni, mun hätkähtäessä pienesti, ennen kuin käännyin yhdessä Jeren kanssa katsomaan sitä. Mikke puolestaan keskitti katseensa muhun, katsoen mua suoraan sinisiin silmiini niillä omilla, hieman haaleamman sinisillään. Mun silmät kun oli tällaiset kummajaiset, että kaikki kuvasi niitä 'hätkähdyttävän' tai 'hämmästyttävän' sinisiksi. Ärsyttävää.. "Mennäänkö?"

Mä nyökkäsin Mikelle hymyillen, ja lähdin sitten hipsimään sen kanssa kohti eteistä, jossa Mikke pysähtyi katselemaan ympärilleen.

"Minnes mennään?" Mikke kysäisi ja vilkaisi mua, mun kohauttaessa sille olkiani.

"Missä me saatais jutella ihan rauhassa?" mä kysyin vastakysymyksen, Miken jäädessä tapittamaan mua mietteliäänä.

"No ei kyllä varmaan missään täällä sisällä.. Aina joku paukkoo sisään ja keskeyttää keskustelut, ja kun täällä on tää volyymitasokin sellainen, että se menee suorastaan katosta läpi.." Mikke mutisi ja vilkaisi sitten ulko-oven suuntaan. "Jos ei haittaa, että perse kastuu, niin mennäänkö vaikka saunan taakse istuskelee ja juttelee? Sinne asti tää häly ei ehkä yllä niin pahana, ja siellä me ollaan piilossa, niin saatais olla rauhassa. Saunavuorotkin on jo loppuneet."