Until the springday comes again

6. Tuplaespresso ja pala suklaakakkua kirsikankukkien kera

Kahvilassa oli sinä päivänä kiireistä, niin paljon Jungkookilla ei ollut vielä ennen ehtinyt olla asiakkaita. He olivat Song-in kanssa vain kahdestaan kassalla, eikä keittiössäkään ollut kuin yksi leipuri.

Palvelualtis hymy kasvoillaan Jungkook pinnisteli iltapäivään saakka, mutta kun töiden loppumiseen oli enää tunti, puhti alkoi väistämättä loppumaan. Tilanne ei kuitenkaan jäänyt todellakaan tähän masentavaan tylsään statukseensa.

Song-i tuli korjaamasta pöytiä, suuri saalis astioita tarjottimellaan kun hätääntyneellä käden huitaisulla kutsui Jungkookin luokseen. "Jungkook, voitko auttaa?" hän kysyi kiireesti ja vilkuili ihmeellisen pelokkaana ympärilleen.

Jungkook pelkäsi heti, että Song-i olisi saamassa paniikkikohtauksen - joita oli ennen ollut harva se päivä - joten hän painoi kädet tytön olkapäille rauhoittaakseen tilanteen. Nyt oli kyse kuitenkin ihan jostain muusta.

"No siis mun on pakko mennä tiskaamaan, mutta just kun olin keräämässä pöydistä astioita, niin yksi asiakas pyysi tilauksen pöytään. Tiedän, että meillä ei ole pöytiintarjoilua ja kassalle täytyy tulla maksamaan, mutta en uskaltanut sanoa vastaan, koska se tyyppi ole jotenkin pelottavan oloinen", Song-i pälisi nopeasti käsillään huitoen. "Pystyisitkö millään hoitamaan sen?"

"Joo, tietty", Jungkook nyökkäsi hieman hämillään. "Mitä se asiakas halusi?"

"Tuplaespresson ja palan suklaakakkua", Song-i kertoi salama täydellisestä ulkomuististaan. "Se tyyppi istuu ihan salin perällä, ikkunan viereisessä sohvapöydässä. Kiitti!" Ja hetkessä Song-i olikin jo tuulahtanut astioineen keittiöön.

Tuplaespresso ja suklaakakku... tilaus aiheutti Jungkookissa ihmeellisen tuttuuden ja kaipuun tunteen, kunnes hän tajusi sen syyn. Taehyung oli aina tilannut nuo samat asiat kahvilassa.

Olkapäitään kohauttaen Jungkook laittoi kahvikoneesta tulemaan espresson ja valitsi vitriinistä kuin viivoittimella tarkkaan kolmion muotoon leikatun suklaakakku palan, jonka täällä oli koristeena kermavaahto ruusuke ja mansikka viipale.

Hatarien tuntomerkkien avulla hän lähti viemään tilausta pöytään. Ikkunan viereisessä sohvapöydässä tosiaan istui asiakas selkä häntä kohti. Vaikutti nuorelta ja tyylikkäältä mieheltä, jolla oli laineikkaat tummat hiukset.

"Hei! Tänne taisi olla tilattuna tuplaespresso ja suklaakakku, olenko oikeassa?" Jungkook sanoi varoen ja laski tarjottimen pöydälle.

"Olet oikeassa, kiitos", matalan pehmeä ääni sanoi saaden Jungkookin ihon kananlihalle ja sydämen tykyttämään ennen kuin tämä ehti edes tajuta syytä siihen.

"Maksatteko kortilla vai käteisellä?" Jungkook kysyi sivuuttaen oudon tunteen ja piti katseen maassa.

"Käteisellä, voit pitää loput... Jungkook", ääni vastasi ja laittoi setelin Jungkookin kämmenelle jääden pitämään tämän kädestä kiinni hetkeksi.

Miten joku vieras asiakas tiesi hänen nimensä? Pyysi jopa pitämään vaihtorahat ja piteli hellästi hänen kädestään kiinni. Se oli jo todella pelottavaa. Jungkook nosti katseensa miehen puoleen valmiina riuhtaisemaan kätensä irti ja juoksemaan karkuun, mutta jäätyikin paikoilleen.

Sillä hetkellä Jungkook oikeasti pelkäsi tulleensa hulluksi kun hän tuijotti noita ystävällisesti hymyileviä kasvoja, joita oli katsellut voi kuinka pitkään aikoinaan.

"Hyvä, että juuri sä tulit tuomaan mun tilausta, sitä toivoinkin. Ei ollut tarkoitus säikäyttää, ei sun tarvitse näyttää noin kauhistuneelta." Pahoittelu kuulosti jotenkin välinpitämättömän rennolta ja pian sen perästä kuuluva naurahdus antoi olettaa, ettei sanoja oikeasti tarkoittanut sanojaan kovinkaan vakavasti.