Until the springday comes again

11. Kolme - yhdessä, mutta erikseen

Eihän Taehyung muuten olisi saanut töitä niin hienosta paikasta, jos ei hänellä olisi ollut suhteita taustalla. Tehtyään kaksi vuotta hommia alamaailman parissa oli hän ehtinyt tutustua jos keneen. Epätoivoisiin uhkapelureihin, huumeongelmaisiin poliiseihin, korruptoituneisiin valtion päämiehiin, kieroihin yritysjohtajiin ja langenneisiin naisiin, mutta näiden lisäksi myös muutamaan kelpo tyyppiin.

Yhdellä keikallaan myymään paria "mini grippiä" - niin kuin hän tykkäsi asian itselleen ilmaista - törmäsi Taehyung kirjaimellisesti hississä yhteen liikemieheen, joka etsi parhaillaan yritykseensä sihteeriä. Mies tiesi millä asioilla Taehyung liikkui, mutta ei hetkeäkään pitänyt tätä turmiollisena heittiönä vaan näki nuorukaisen potentiaalin.

Yleensä Taehyung ei uskaltanut poiketa karvan vertaa päivän suunnitelmasta, jos hän oli keikalla hoitamassa Soo-chulin likaisia hommia, mutta sillä kertaa hän teki poikkeuksen kun itsensä herra Leeksi esitellyt keski-iän ylittänyt, hieman liikaa munkkikahveja nauttinut, hamsteri kasvoinen mies vaatimalla vaati hänet haastatteluun.

Taehyung tiesi, ettei siitä seuraisi muuta kuin vaikeuksia, mutta herra Lee silti esitti tarjouksen sihteerin paikasta Busanin pääkonttorissa ja ojensi käyntikorttinsa. "En välitä vaikkei sinulla ehkä ole koulutus tai työkokemuksesta pinkallista papereita, mutta ei minullakaan ollut mitään kun aloitin. Näen, että sinussa on potentiaali. Pohdi siis tarjoustani, se on niin pitkään voimassa kuin muistat sen, voit tulla milloin tahansa lunastamaan paikkasi."

Silloin Taehyung oli kumartanut ja kiitellyt kohteliaasti, mutta kieltäytynyt. Palattuaan kuitenkin Busaniin hän muisti aikoja sitten saamansa tarjouksen ja uskaltautui korkeassa lasiseinäisessä pilvenpiirtäjässä sijaitsevaan yritykseen tapaamaan uudelleen herra Leetä.

Herra Lee oli onnesta soikeana kun tapasi viimein Taehyungin ja antoi tämän aloittaa työnsä oikotietä, mikä oli rahaa kipeästi kaipaavalle Taehyungille suuri helpotus.

Ehkä Soo-chulille hommien tekemisestä oli sentään jotain hyötyä ollut kun Taehyung tajusi tuntevansa jos ketä ja ennen kaikkea tietävänsä paljon arkaluontoisia salaisuuksia korkeankin aseman omaavien tekopyhien pohatoiden taustoista.

Pelkkää puheluihin vastaamista, papereiden tulostamista ja niiden kanniskelua paikasta toiseen, kirjeiden vastaanottamista sun muuta tylsää hommaan hän sai tehtäväkseen, mutta tämä pienikin askel kohti normaalia elämää sai Taehyungin optimistiseksi.

Soo-chulista ei ollut muutamaan kuukauteen kuulunut, mutta kyllä Taehyung tiedosti sen, ettei velka ollut läheskään vielä maksettu ja muutenkin tuo ovela konna hengitti hänen niskaansa vaikkei sitä ehkä huomannutkaan. Soo-chul oli arvaamaton ja kokemuksesta Taehyung tiesi, olevansa liipaisimella alituiseen - ihan kirjaimellisesti.

Jos se psykopaatti saisi päähänsä, tämä vain tulisi ja ampuisi hänet tai pahimmassa tapauksessa jonkun Taehyungin läheisen hengen pihalle. Erityisen tarkasti hän valvoi selustaansa ja piti silmällä kaikkia ja kaikkea ympärillään tapahtuvaa, mutta tiesi, ettei koskaan voisi olla liian valmis siihen päivään kun jotain pahaa seuraavan kerran sattuisi.

***

"Kerro nyt kaikki miten teidän viikonloppu meni!" Song-i juoksi heti ensimmäisenä asiana maanantaiaamuna ystävänsä luokse utelemaan jänniä juoruja. Hän tiesi, että klubille jossa pojat olivat käyneet pääsivät vain harvat ja valitut varakkaat ja silmää tekevät - joiden keskuuteen Jimin ilmeisemminkin kuului.

"No mitäs siinä..." Jungkook yskähti kiusallisesti, koska ei tiennyt mitä yleensäkään kannattaisi kertoa. "Juotiin paljon, juhlittiin ja hauskaa oli." Kuvailu jäi melkoisen laimeaksi totuuteen verrattuna.