Ei niin normaalit lukiovuodet Sotkamossa || Finnish baseball fiction

10. Krapula

Monan näkökulma

Oli pikkujoulujen jälkeinen aamu. En muista miten, mutta olimme kaikki onnistuneet raahautumaan takaisin asuntolalle.

-"vittu, että on huono olo" valitin Sandralle ja Saaga-Angelialle. Kumminkin heti sanomiseni jälkeen minun oli rynnättävä vessaan oksentamaan.

-"Hae sinä Kalle, niin minä koitan sillä aikaa auttaa Monaa" Kuulin Saaga-Angelian totevan Sandralle, jonka jälkeen kuulin minun ja Sandran huoneen oven käyvän. Heti sen jälkeen kuulin Saaga-Angelian tulevan vessaan ja hän piti hiuksiani pois tieltä samalla hieroen selkääni.

-"Monta tai paljonko joit eilen?" Saaga-Angelia kysyi minulta hetken kuluttua, kun en ollut hetkeen oksentanut.

-"Ehkä kaksi tai kolme" vastasin ystävälleni.
-"Kumma että silti oksennat kaiken pihalle" Saaga-Angelia totesi hiljaa samalla, kun huoneemme ovi avautui jälleen.

-"Voi rakas" Kalle sanoi säälien samalla vaihtaen roolia Saaga-Angelian kanssa. Nojasin Kalleen, koska suurinosa voimistani oli kadonnut. Kalle suuteli otsaani.

-"Tuikalla on vähän sama tilanne tällä hetkellä" Kalle kertoi minulle hetken kuluttua. En kumminkaan kerennyt vastaamaan hänelle mitään, sillä paha oloni jatkui ja minun piti taas oksentaa.

***

Kallen näkökulma

Mona ei enää oksennellut, joten uskalsin kantaa hänet sänkyynsä nukkumaan. Mona nukahti melkein heti ja suutelin häntä otsalleen ennen kuin siirryin katselemaan sivusta hänen nukkumista.

-"Saiko systeri ruokamyrkytyksen vai mitä vittua?" Kuulin Konstan äänen kysyvän. En ollut kuullut hänen tuloaan laisinkaan.

-"En tiedä" vastasin Konstalle hiljaa samalla katsoen Monan nukkumista. Minua huoletti Monan sairastelu sillä rakastin häntä aivan liikaa. Kyllä rakastin. Älysin sen nytten kunnolla. Hän on ensinmäinen rakkauteni. Ja ainut.

-"Kakee?" Konsta kysyi minulta. Olin näköjään vajonnut syvälle ajatuksiini, kun Konsta oli vain seisonut vieressäni.

-"Sori. Miten Tuikalla menee?" Kysyin Konstalta hiljaa.

-"Krapula. Jätin hänet Ramsen hoiviin, hän osaa kumminkin auttaa vähän paremmin kuin meitsi" Konsta vastasi minulle. Nyökkäsin hänelle vastaukseksi, jonka jälkeen olimme hetken hiljaa, kunnes Saaga-Angelia ja Sandra tulivat takaisin Sandran ja Monan huoneeseen.

-"Tietääkö kukaan Saassin tilannetta?" Kysyin heiltä kolmelta hiljaa. Vaikka Aatu olikin tehnyt töykeästi Tuikkaa kohtaan, halusin silti tietää miten hänellä menee. Hän oli kumminkin ystäväni. Ja hyvä sellainen.

-"On se ainakin elossa ja jotenkin selvinpäin, mutta ei enää Liinun seurassa" Saaga-Angelia vastasi minulle kysymykseeni hiljaa. Nyökkäsin pienesti vastaukseksi.

-"Me voimme vahtia Monaa, kun hän nukkuu, niin te pojat voitte hoitaa sitä yhtä Tuikkelia siellä" Sandra totesi hetken kuluttua, jonka jälkeen minä ja Konsta sanoimme heipat ja lähdimme takaisin poikien huoneeseen.

***

Tuikka oli selvinnyt myös oksentelusta ja nyt nukkui särkylääkkeen voimalla poikien huoneen sohvalla, jossa minäkin olin useeseen otteeseen nukkunut. Juttelimme hiljaa samalla, kun Tuikka vain nukkua nukkui.
Ovelta kuului ääntä, johon me kaikki hereillä olevat säpsähdimme.

-"Öö moi" sanoi Aatu oven takaa sillä hän oli juuri tullut takaisin huoneeseen. Toki huoneessa oli huono energia Aatun saapumisen jälkeen.

-"Missäs sitä on tultu oltua Saastamoinen" Konsta kysyi Aatulta. Ouch. Sukunimellä. Konsta oli siis vihainen Aatulle. Ja se ei luvannut hyvää.