Rajansa kaikella./ ~Taekook

45. Kaksi sanaa

Start writing your story

Keskitymme katselemaan Kyoton maisemia vielä viimeisiä hetkiä. Hobi on linnoittautunut takapenkillä vasempaan reunaan ja tuo naamataulu kiinni ikkunalasissa kyttää Kyoton jokaista ohi menevää katua ja sen asukasta. 

"Näitä maisemia mä niin jään täällä kaipaamaan" -tuo huokaa jopa asteen liikuttuneena. Siis ihan oikeasti nyt jotain rajaa ton herkän puolen kanssa, meillä Etelä-Koreassa sääolosuhteet ja näkymät muutenkin ovat siis täysin samanlaiset

Matka tuntuu yllättävän pitkältä, ihan kuin menomatka olisi ollut paljon lyhyempi. Toisaalta nyt kun miettii, eipä mikään ihme jos näin sekaisen matkan jälkeen on ajantaju asteen hukassa.

"Nyt ois hei mahis vessatauolle! Tai, ihan muuten vain tauolle" kuski huikkaa takapenkkiläisille sekä Hwasallle, joka istuu apukuskin paikalla matkapahoinvoinnin vuoksi. Tai niin Hwasa itse sanoin, veikkaan syynä oikeasti olevan se, että ihan kenelle vain olisi koettelemys kestää pienehkön taksin takaosassa kolmen meidänkaltaisen jätkän kanssa.

"Pysähdytään ihmeessä, mun takalisto on ainakin ihan painaumilla ja jalat puutuneet, pieni jalkojen verryttely ei olisi ollenkaan pahitteeksi." -Huikkaan kuskille ja myönteisten reaktioiden jälkeen kaarrammekin pienen holtoaseman pihaan.

Nousemme kaikki ulos autoista ja kuskin kurvatessa suoraa päätä puljun oikealla puolella olevasta ovesta sisään jonka yläpuolella on WC merkki, jäämme loput katselemaan tarkemmin ympärillemme, aivan aavistuksen hämmentyneinä. Okei, siis otan kaikki sanat takaisin siitä että täällä maisemat olisivat samanlaiset kuin kotikulmilla. AIVAN JÄRKYTTÄVÄN NÄKÖISTÄ!

Mesta näyttää kirjaimellisesti siltä ettei kukaan ole toisen maailmansodan jälkeen vaivautunut sitä kunnostamaan, ja että oikein kylmillä ilmoilla paikalliset kodittomat saattaisi hyvinkin majoittua tuohon huoltoasemaksi itseään nimittävän rotiskon sisään silläkin uhalla, että pienikin tuulen viserrys saattaa kaataa seinät.

"Ei helvetti mä haaveilin wasabipäällystetyistä pähkinöistä joita normaalisti huoltsikoiden tiskeiltä saa ja tämä, siis  t ä m ä  on se mitä mulle tarjotaan" -Jimin sanoo pettyneenä viitaten käsillään tuohon edessämme komeilevaan kammotukseen.

"Joo, siis ihan hirveä. Miten toi kuski ees uskals kävellä tonne sisälle? Mulla ainakin olis pelko perseessä että seinät kaatuu päälle tai vähintään jalka menee läpi lattiasta" -Hobi jatkaa minun ja Taen myötäillessä aika pitkälti noiden kahden mielipiteitä ja aatoksia asiasta. 

"Kyllä tuolla myyjä ainakin sisällä näyttäis olevan" -Hwasa huikkaa taka-alalta ja osoittaa oven vasemman puoleista ikkunaa, jonka sisältä toden totta joku heppu vilahtaa kelta-valkoinen essu päällä.

Jotain pientä suolaista tekisi kyllä mieli, ehkä rotiskolle voisi antaa mahdollisuuden silläkin uhalla että talo saattaa yhtä suurella todennäköisyydellä romahtaa kuin mitä Riikka Purra on rasisti. 

No lähteekö joku mun mukaan, voisin käydä katsomassa saisko tuolta jotain suuhun pantavaa? -Kysyn tovereiltani. Tae, Hobi ja Hwasa lupautuvat mukaanlähtijöiksi, mutta Jimin päättää mielummin tukeutua metsässä pissimiseen ja ilmoittaa tyhjentävänsä rakkonsa mielummin mäntyä vasten kuin tuolla lahonneella WC kyltillä houkuttelevassa kopperossa.

Astelemme nelisteen huoltoaseman ovesta sisään. Hoseok päästää pienen säikähdyksen kiljahduksen kun kello kilahtaa ulko-oven yläkulmassa oven avautuessa tarpeeksi. Camooon Hoseok nyt, tollasia kelloja on ihan jokasessa liikkeessä..

"Tervetuloa Keltaiseen Lootukseen, meillä onkin hieman nuorempaa väkeä täällä tänään" -Huikkaa kämäisen tiskin takaa noin kolmekymppinen Latino mies. Eikai nyt huoltoasemilla mitään ikärajaa ole??

"Ööh, joo. Jotain ruokaa pitäis saada. Jaja, janottaisi kyllä kanssa" -Tae vastaa selkeästi hieman hämmentyneenä tuon miehen vastaanottotavasta.

Meille tuntemattomaksi jääneen miehen kasvoille muodostuu outo virne, ja hän viittoo meitä seuraamaan tätä oudon näköisen, messinkikankaalla verhoillun oven luokse.

"Tänne näin, täältä löytyy kaikille jotain isosta taikka pienestä nälästä riippumatta" -Mies jatkaa, ja vaikkakin mies jotenkin hämärä on vastauksine kaikkineen, kurnivat vatsat saa meidät kaikki seuraamaan miestä näyttämäänsä ovea kohti.

Oven takana odottaa metalliset, lyhyehköt kierreportaat joita pitkin laskeudumme toisen oven luokse. Tämäkin ovi on messinkikankaalla verhoiltu.

"Kohta hellittää nälän tunne! Täällä on jokaiselle jotain, niin silmäruokaan kuin janoisuuteenkin!" -Kailottaa mies ja avaa oven ylellisesti ammolleen. Varmaksi en osaa sanoa, mutta aika korkeilla panoksilla lähtisin veikkaamaan että jokaisen meistä leuat loksahtivat sillä siunaamalla maahan asti, kun oven takaa paljastuva näkymä meille avautui. Siis aivan uusi maailma, huoliteltu moderni sisustus ja oikeastaan täysin päinvastainen kuin rakennus ulkoapäin. Ainoa vaan että huoneen avautuessa avautui meille muutakin. Strippareita pyörimässä pienine tiukkoine vaatteineen tangoilla, alastomia miehiä ja naisia istumassa samettisilla liloilla sohvilla, ja taitaa tuolla punatukkainen nainen antaa suuseksiäkin jollekkin.

Kaksi sanaa: M i t ä  v i t t u a?

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ettepäs tätä osannut odottaa, en mä lopullisesti ookkaan kadonnut! -ananaspalmu-