"Eli siis He-rin on käynyt Jiminin kanssa treffeillä, vaikka onkin sun tyttöystävä?" Jungkook ihmetteli ja sai kainon nyökkäyksen vastaukseksi punaiseksi helahtaneelta Song-ilta. Aina Jungkook oli saanut sellaisen käsityksen, että hänen ystävänsä katseli vain poikia siinä mielessä, mutta niin ei ollutkaan.
Sen jälkeen kun Song-i oli tajunnut, että Jungkook oli ollut pelkkä epävakaan nuoruuden lohtu ihastus alkoi hän tosissaan kysymään itseltään mitä halusi elämältään. Aluksi hän oli tavannut He-rinin somen kautta ja viestitellyt ihan kaverimielessä miettimättä mitään muuta. Ensi tapaamisella kaikki kuitenkin muuttui kun Song-i ihastuikin päätä pahkaa tuohon nuoreen naiseen joka viis veisasi normeista. Tulihan He-rin mökki reissullekin Chanelin tweed mekko yllään ja korot jalassaan.
"Jos voin kysyä miksio edes tulit mun luo treffeille, jos kerran et ottanut sitä tosissaan? Tai siis en ole mitenkään loukkaantunut tai mitään, utelias vaan", Jimin kysyi.
"Niin noh... olin enimmäkseen äidilleni mieliksi kun se järkkäsi koko homman. Olin muutenkin Busanissa niin tulinpahan käymään. Olin utelias tutustumaan suhun, koska Parkin perheen pojasta hehkutaan tyyliin kaikissa lääkäri perheissä - nimittäin munkin vanhemmat ja monet niiden tutuista on lääkäreitä - ihan se takia", He-rin selitti huolettomana.
"Ei kukaan olisi osannut odottaa, että tavataan tällaisissa merkeissä uudelleen, mutta hienoa. Me tarvitaankin meidän seuraan lisään huumorintajuista ja rentoa porukkaa", Jimin hehkutti innoissaan.
"Haluatko sanoa, ettei me olla vai?" Taehyung kysyi varoittavaan sävyyn ja kaikki remahtivat nauruun - paitsi Song-i, joka oli hyvin ahdistuneen koko tilanteesta.
"Ehkä ei olisi pitänyt tulla, mua alkaa ahdistaa", Song-i jupisi hiljaisella äänellä ja vääntelehti käsillään niin kuin hermostuneena hänellä oli tapana tehdä. "Ties mitä sä nyt mustakin mietit, Jungkook."
"Älä aloita nyt, Song-i, kaikki on hyvin. Tiedäthän itsekin, että ihan turhista jutuista ei kannata alkaa aiheuttamaan ahdistusta itselleen", Jungkook kiirehti halaamaan ystäväänsä, joka kasvojen ilmeen tunnisti liiankin hyvin. Hän ei ollut pitkään aikaa nähnyt tuollaisena Song-ia, ei niiden viimeisten kertojen jälkeen laitoksessa kun tyttö oli saanut ahdistuskohtauksiaan. Jungkook pelkäsi, että se saattaisi toistua uudelleen ja oli melko varma, ettei He-rin tiennyt siitä mitään.
"Jos me vaikka tullaan ihan kohta perästä", He-rin kiersi kätensä sulavasti Song-in olkapäille ja otti omaan hoivaansa, silittien tämän hiuksia. Hän viestitti katseellaan Jungkookille, että tiesi kyllä mitä tehdä.
"Hyvä on, me ollaan tässä ulkona. Voitte viedä teidän kamat sisään ja liittyä seuraan kuutte olette valmiita", Jungkook nyökkäsi ymmärtäväisesti.
Illan edetessä kaikki alkoivat hiljalleen tutustua toisiinsa ja tunnelma rentoutua kun ruuat saatiin viimein pöytään. Nauttien ihanista Kumikon valmistamista grilliherkuista sojun ja oluen kera ilta alkoi sujua rennosti. Song-in ja He-rinin mukaan liittyminen oli erityisesti Kumikolle mieleen kun hän ei enää joutunut olemaan seurueen ainoa nainen.
"Mulla olisi idea! Mitä jos pelattaisiin pullonpyöritystä? Se ihanan nostalginen illan päätös, joka tuo kouluajat mieleen", He-rin ehdotti ja raivasi pöydälle tilaa.
"Super ajatus! Kysytään kaikki pahimmat kyssärit toisiltamme. Oikein kunnon hiillostusta!" Jihyun hihkaisi hieman sammaltaen ja otti aloittajan roolin. Tyhjä soju pullo lähti pyörimään ja pysähtyi ensimmäisenä Jiminin kohdalle.
Viekkaasti Jihyun katsoi vastapäätä istuvaa isoveljeään ja pohti kysymystään. "Kaikkeen on sitten pakko vastata, muuten tulee rangaistus", hän varoitti vielä.
YOU ARE READING
Until the springday comes again
FanfictionKaikki oli hyvin kunnes se kevätpäivä koitti - Taehyung katosi kuin jäljettömiin, eikä kukaan tiennyt tulisiko hän enää koskaan takaisin. Jungkookille Taehyung oli elämänrakkaus, jonka lähteminen heitti hänet syviin vesiin - kirjaimellisesti. Ji...