Until the springday comes again

27. Kirottu Tesla

Kieltämättä oli vaikeaa olla huomaamatta Jungkookin kaulalla komeilevaa "hyttysen jälkeä", mutta kukaan ei siitä liiemmin päättänyt vaivautua huomauttamaan. Taehyungin muistot edellis illalta olivat sumun peitossa ja krapula jyskytti päätä, mutta kyllä hän arveli melko varmaksi, että jotain Jiminin ja Jungkookin välillä oli tapahtunut. Sillä kertaa hän kuitenkin luovutti, eikä edes jaksanut märehtiä asiaa. 

Jonain päivänä Jungkook olisi vain hänen, siihen Taehyung uskoi ja luotti ja antoi kerta toisensa jälkeen Jiminille anteeksi. Olisi ajan kysymys milloin raja tulisi vastaan ja Taehyungin mitta tulisi täyteen. Tuo outo kolmiodraama ei voisi jatkua ikuisesti, mutta sen loppua oli yhä vaikeaa tai siis mahdotonta ennustaa.

Kaikkiin sattui, mutta jonkin aikaa kipua voi sietää, jos saa edes jotain mielihyvää. Jossain kohtaa kipu tulee ja valtaa lopulta kaiken alan, jättäen jäljelle pelkän katkeran kärsimyksen.

Nyt käsillä oli kuitenkin iloinen mökki reissu, jonka mielialaa kukaan ei halunnut tai ollut aikeissa pilata. Olihan tapahtunut paljon muutakin.

Song-i ja He-rin eivät saaneet koko päivänä silmiä toisistaan irti ja heidän välillään säkenöi pirskahteleva ensirakkauden huuma. Song-i epäröi ja pelkäsi tekojensa seurauksia, mutta rohkea ja rajoja koetteleva He-rin uskaltautui rikkomaan muurin heidän väliltään antamalla ensisuudelman rannalla.

Koko muu seurue kyhjötti nenät kiinni ikkunassa kun kaksikko käveli rantaan ja jännittyneitä henkeään pidätellen he olivat salaisena yleisönä todistamassa tuota hienoa hetkeä.

Tunteellinen Kumiko purskahti siitäkin kyyneliin. "Miten söpöä! Tää saa mutkin haluamaan tyttöystävän."

"Miten sä voit sanoa noin kun mä oon sun vieressä!? Pitäiskö tässä tytöksi muuttua, että olisit tyytyväinen?" Jihyun tuhahti uskomattomana ja pudisteli päätään.

"Ei tarvii, murunen. Oon sun kanssa ihan näinkin onnellinen. Mä nyt vaan herkistyn kaikesta", Kumiko selitti ja hakeutui rakkaan poikaystävänsä turvalliseen kainaloon.

Jungkook oli samoin hyvin onnellinen Song-in ja He-rinin puolesta. Silloin kun Song-i oli paljastanut pitävänsä hänestä, Jungkook oli saanut hirveän omantunnon siitä kun kuvitteli rikkoneensa ystävänsä sydämen ikiajoiksi. Oli siis mitä ihaninta nähdä Song-in löytäneen rinnalleen, jonkun joka oikeasti osasi rakastaa häntä.

Kaikki kaunis tulee silti aina päätökseensä ja yhdessä vietetty viikonloppu loppui sekin aikanaan  . Seurue nautti vielä yhteisen lounaan ja tavarat pakattuaan alkoivat tehdä lähtöä.

Jihyunin kanssa yhdessä vietetty aika oli jäänyt aivan liian lyhyeksi ja jälleen kerran Jiminin olisi tehnyt mieli pakottaa tämä jäämään vielä joksikin aikaa. "Mitä jos tulisit vielä käymään kotona?"

"Sä tiedät kyllä, ettei porukat olisi lainkaan mielissään. En jaksaisi kuunnella niiden valittamista taas. Kyllähän me pian nähdään", Jihyun pudisteli päätään surullisesti hymyillen ja halasi Jiminiä viimeisen kerran.

"Seuraavaksi mä lupaan tulla teille", Jimin nyökkäsi ja pyyhki urheasti kyyneleensä.

"Koitahan pärjäillä, hyung. Ja muista, ettet tyri Taehyungin ja Jungkookin suhteen", Jihyun kuiskasi merkitsevästi. "Jos ihan missä tahansa tarviit jeesiä niin kilautat vaan mulle niin  keksitään yhdessä jotain."

"Sähän tässä se isoveli olet!" Jimin puhkesi pillittämään.

"Taehyung, tuu nyt hakemaan tää itkupilli pois, että voidaan vielä lähteäkin täältä joskus", Jihyun toppuutteli työntäen Jiminiä hellästi kauemmas itsestään.