Pitfalls (bc one-shotteja)

Feeling Sick (Oleksi)

Aleksi

Kävelen kaatosateessa kaupasta kotiin. Kannan kummassakin kädessäni kauppakassia ja siristelen silmiäni jotta näkisin sateessa eteeni. Pääsen vihdoin kotiovelleni ja alan kaivaa avaimia taskustani. Pääsen vihdoin sisälle ja lasken kauppakassit lattialle rapsuttaakseni jalkoihini pyörimään tullutta Rillaa. Riisun märän takkini ja ripustan sen roikkumaan naulakkoon. Värähdän kylmästä kun takin lämpö häviää päältäni. Menen purkamaan ostokset jääkaappiin ja suuntaan sitten välittömästi lämpimään suihkuun.

Suihkun jälkeen iskee kylmyys. Tuntuu kuin koko kroppani olisi syvä jäässä. Hipsin äkkiä makkariin ja puen päälleni mahdollisimman lämpimät vaatteet. Nappaan kaapista hupparin, jota en edes tiennyt omistavani ja vedän sen äkkiä päälleni. Vedän jalkaani vielä mummoni kutomat villasukat ja kollarit ja silti minulla on kylmä. Lisäksi väsyttää melko paljon joten päätän vain suoraan mennä nukkumaan. Käytän kuitenkin Rillan vielä pikaisesti pissalla ja joudun tietenkin kuivaamaan koiran heti sen jälkeen. Kaiken tämän jälkeen pääsen vihdoin käperytmään peiton alle. Sammutan yöpöydällä olevan valon ja suljen silmäni.

Aamulla herään puhelimeni soimiseen.
"Moih", ähkäisen puhelimeen ja tajuan ääneni olevan aivan painuksissa. "Moi missä oot?" Ollin ääni puhelimessa kysyy. "Kotona?" hymähdän ja tajuan katsoa kelloa. Kello on yksitoista ja studiolla olisi pitänyt olla jo yhdeksältä. "Ei hitto sori mä oon tulossa", nousen istumaan ja päänsärky vihlaisee ohimossa. Sihahdan kivusta ja tunnen kylmyyden taas valtaavan kroppani. "Aleksi ooks sä kunnossa? ", Olli kysyy huolestuneena. "Joo joo", kähisen ja käyn takaisin makuulleen. "Nyt sä Aleksi pysyt siellä. Mä käyn kaupassa ja tuun sinne", Olli ilmoittaa. "No eikä ku mä tuun sinne", kähisen, mutta Olli lopettaa puhelun ja päätän luovuttaa.

Olli

Lopetan puhelun Aleksin kanssa ja nousen studion sohvalta. "No onks se tulossa", Joel nostaa katseensa puhelimestaan ja kaikki muutkin katsovat minua kysyvästi. "Ei, se on kipeenä", sanon ja alan vetää takkia päälleni. "Ja sä oot menossa mihin?" Joonas kohottaa kulmiaan, muiden jo jatkettua hommiaan. "Haen sille ruokaa ja....", jään miettimään mitä edes ajattelin sitten tehdä. "Ja aattelit mennä vähä pitää sitä lämpösenä ja antaa sille hellyyttä", Joonas virnistää ja kohottaa kulmiaan. "Turpa kiinni", tuhahdan ja tunnen punan hiipivän naamalleni. Joonas kohottaa kulmiaan huvittuneena ja palaa takaisin kitaransa luo.

Tuhahdan ja lähden ulos studiolta. Istun autoon ja ajan lähimpään kauppaan. Ostan ainekset kasvissosekeittoon ja lisäksi teetä ja suklaata. Käyn maksamassa ostokset ja huristelen sitten Aleksin kämpälle. Avaan oven vara avaimellani ja huudan moikat. Kuulen mutinaa makuuhuoneen suunnalta ja suuntaan sinne, käytyäni kylppärissä hakemassa särkylääkkeen. "Mitataas sun lämpö", sanon heti ensitöikseni nähtyäni tuon surkean olemuksen. "Ei tarvii mä oon iha fine", tuo mutisee tyynyään vasten.

"Tarviipas", hymähdän ja istun sängylle tuon viereen. Vedän tuon jalkojeni väliin selkä vasten rintakehääni ja laitan kuumemittarin tuon kainaloon. "Olli ei sun oikeesti tarvii", tuo köhii, mutta rentoutuu kumminkin syliini. "Mut mä haluun, joten anna mun auttaa", sanon hiljaa ja silitän tuon hiuksia. "Miks sä haluut auttaa?", Aleksi kysyy väsyneesti. "Koska oot tärkee mulle", kerron ja painan varovaisen suukon tuon hiuksiin. "Mut nyt säki tuut kipeeks", hän mutisee ja vilkaisee minua. "Ei se mitää", hymyilen ja katselen tuota silmiin. Hetken keskeyttää piippaava kuumemittari.

"38.9 astetta. Voi sua, tulit sit kunnol kipeeks", huokaan ja otan särkylääkkeen yöpöydältä. "Ota tää, sen pitäis alkaa vaikuttaa melko nopeesti", kerron ja ojennan tuolle vesilasin. Aleksi ottaa särkylääkkeen ja autan tuon sitten käymään makuulleen. "Mä meen tekee sulle keittoo. Yritä sä sil aikaa levätä. Tarviiks Rilla käyttää ulkona?" kysyn. "Riittää et päästät sen takapihalle", Aleksi sanoo ja sulkee sitten silmänsä. Hymyilen pienesti ja käyn päästämässä Rillan takapihalle juoksentelemaan.

Alan kokata Aleksille kasvissosekeittoa ja keitän samalla teetä. Kun keitto on valmis laitan sitä kahdelle lautaselle ja kiikutan kummatkin makkariin. "Allu, nukuksä?", kysyn hiljaa ja tuo avaa heti silmänsä. "En", tuo kähisee ja nousee sitten ylös yskänpuuskan takia. Lasken äkkiä keitto lautaset yöpöydälle ja autan tuota juomaan vettä. Silitän tuon selkää rauhoittavasti ja hetken kuluttua tuo saa yskänsä kuriin. "Kaikki okei?" varmistan ja pyyhkäisen hiuksia pois tuon silmiltä. "Joo nyt on", tuo hymyilee vähän ujosti. Tunnen pienen punan poskilleni ja yritän pettää sen keskittymällä yöpöydällä oleviin keittolautasiin.

Ojennan toisen keittolautasen tuolle ja alan sitten syödä omastani. "Tää on iha super hyvää", Aleksi hymyilee ja hymyilen tuolle pienesti takaisin. Syömme keittomme hiljaisuudessa ja sitten hörpimme teet. "Yritä sä levätä. Mä oon olkkarissa jos tarviit jotain", sanon kun nousen sängyltä ja olen lähdössä kiikuttamaan lautasiamme takaisin keittiöön. "Olli oota", Aleksi sanoo juuri kun olen ovella. Käännyn katsomaan tuota kysyvästi. "Voiks sä tulla mielummin tänne? Katotaan vaik jotain", tuo kysyy hennosti punastuen. "Tai siis ymmärrän jos et haluu tulla kipeeks tai...", tuo takeltelee jolloin päätän keskeyttää tuon. "Tottakai mä tuun. Käyn vaa viemässä nää astiat ja päästän Rillan sisään", hymyilen tuolle ja suuntaan keittiöön.

Tehtyäni kaiken tarvittavan, palaan Aleksin luo makkariin. Tuo on kaivanut tietokoneensa esille ja on ilmeisesti valinnut jo katsottavaakin. Kömmin Aleksin viereen ja siirrän tuota hieman jotta pääsen tuon taakse istumaan. Aleksi nojatuu minua vasten ja nostaa koneen syliinsä. Hänen kuumeensa on selkeästi laskenut vähän, sillä hän vaikuttaa pirteämmältä ja ei tunnu ihoa vasten enää niin kuumalta. Aleksi laittaa jonkun komedia sarjan pyörimään ja alan silitellä tuota varovasti. Jossain vaiheessa alan kuulla tuhinaa sylistäni, enkä uskalla enää liikahtaakkaan, ettei tuo herää.

Aleksi

Herään Ollin sylistä kauheaan yskä kohtaukseen. Tuntuu kuin keuhkot olisivat tulessa ja kurkkuun sattuu. "Shh iha rauhassa", Olli kuiskuttaa korvaani ja nousen istumaan pystympään saadakseni hapen kulkemaan paremmin. Olli ojentaa minulle vesilasin josta hörppään varovasti. Yskä helpottaa vähän, mutta sen tilalle tulee raastava päänsärky ja erittäin kuumeinen olo. "Juo tästä, sun pitää saada nestettä. Mä käyn hakee sulle uuden särkylääkkeen ni saat uudellee unen päästä kiinni", Olli puhelee hiljaa ja nousee sängyltä. Katson kelloa ja tajuan nukkuneeni useamman tunnin. Kello on jo yli puolenyön. Ollin on täytynyt olla vieressäni koko sen ajan.

Hörpin vettä varovasti, yskien aina välissä. Pian Olli palaa takaisin kädessään särkylääke ja jokin sininen purkki. "Ota tää ja käy sit makuulleen", Olli sanoo ja ojentaa särkylääkkeen minulle. Otan lääkkeen ja käyn sitten selälleni makaamaan. Olli avaa kädessään olevan purkin ja kurtistan kulmiani hämilläni. "Tää on sellasta voidetta minkä pitäis lievittää noit sun oireita, tätä pitäs levittää sun rintakehään. Saanks mä?" Olli kysyy vähän ujona. (jos joku ei tiedä mitä meinaan ni googlatkaa vaikka Vix vaborub) Nyökkään Ollille ja tuo tulee viereeni. Hän siirtää peittoa pois rintakehäni päältä ja ottaa voidetta käteensä.

Olli alkaa varovasti levittää voidetta rintakehääni ja voiteen pistävä haju leijailee nenääni. Voide tuntuu yllätyksekseni lämpimältä rintakehääni vasten. Seuraan Ollin käden liikkeitä ja keskittynyttä ilmettä. Jossain muussa kontekstissa tilanne olisi voinut olla paljon jännittyneempi kuin mitä se nyt on. Tällä hetkellä olen vain lähinnä kiitollinen siitä, että tuo tuli auttamaan minua. Olli hieroo voidetta rintakehääni useamman minuutin ajan ja pyyhkii sitten kätensä mukanaan tuomaan paperiin. "Helpottaako yhtään?" hän kysyy ja laskee purkin yöpöydälle.

Hän kääntää katseensa silmiini ja olen upota tuon lempeään katseeseen. "Helpottaa", henkäisen hiljaa. "Hyvä", tuo hymyilee irrottamatta katsettaan omastani. Tuo käy kyljelleen makuulleen viereeni ja katsoo minua silmiin. Yhtäkkiä olemme enää senttien päässä toisistamme. Pian tunnen tuon lämpimät huulet omillani ja henkäisen tyytyväisenä. Suutelemme aikamme ja mietin koko ajan onko tämä edes totta vai onko kuumeeni jo noussut niin korkeaksi että hourin omiani.

Hetken kuluttua Olli vetäytyy kauemmas ja siirtää hiuksia pois silmiltäni. "Sä oot iha väsy", hän naurahtaa hiljaa. "Mm", mutisen vain vastaukseksi ja tunnen silmieni lipsuvan kiinni. "Mitä me ollaa?", kähisen puoliunessa ja tunnen tuon vetävän minut pikkulusikaksi. "Shh nuku nyt, jutellaan huomenna", tuo kuiskaa ja pian tunnenkin vaipuvani sekavaan ja kuumeiseen uneen.

Sanoja:1195

Täst ei todellakaan pitäny tulla näin pitkä, mut näköjää tää lähti vähä käsistä😅😅