En meinannut saada unta seuraavana yönä, koska pelkäsin nukahtaa. Uni ei vain tullut, vaikka katselinkin Harryn suloisia rauhallisia kasvoja. Käänsin kylkea ja suljin silmäni nähdäkseni vain vamhempieni kuolleet ruumit. Tunsin kyyneleiden valuvan poskiani pitkin. Ainakin tiesin vanhempieni kohtalon.
Mikseivät he kertoneet minulle tätä, kun kävin katsomassa heitä? Miksi he eivät auttaneet minua? Miksi minua pelotti? Miksi en vain voinut olla tavallinen ihminen? Miksi minä ja Harry emme voineet saada aivan tavallista elämää? Miksi me emme voineet huolehtia tavallisista asioista, niin kuin laskujen maksamisesta, lasten sairauksista, lasten koulutuksesta, lisää lapsista ja kaikesta tavallisesta? Tietäisiköhän kirjeen lähettäjä, että olin näyttänyt kirjeen muille?
Minua pelotti. Kaikista eniten minua pelotti, miten onnistuisin tälläkin taas satuttamaan poikia. Olinko, jollain tavalla kirottu, kun onnistuin aina satuttamaan läheisiäni?
"Anna, ootko sä kunnossa?" kuulin Harryn unisen äänen sanovan selkäni takaa. Kokosin itseäni ja pyrin tavalliseen ääneen.
"Mämämä... mä oon ihan kunnossa," onnistuin saada soperrettua ei todellakaan vakuuttavalla äänellä.
"Anna sä tiiät, että sä voit kertoo mulle ihan, mitä vaan," Harry sanoi ja yritti kääntää minua ympäri.
"Mä vaan mietin, et miks just mä ja just sä. Ekaks James ja nyt tää," sanoin hiljaa, koska pelkäsin ääneni särkyvän.
"Älä mieti tollasii asioita yksin. Sulle tulee vaa paha mieli," Harry sanoi ja yritti halata minua. Käännyin ympäri ja halasin Harryä takaisin.
"Mä en vaa voi olla ajattelematta, miten paljon oon satuttanu teitä ja miten paljon tää tulee satuttaa sua," sanoin ja tunsin tuhansien kyynelten tulevan silmistäni.
"Mä ottaisin kaiken sen kivun tuhat kertasena pelkästää, et voisin olla tässä just nyt ja aina," Harry sanoi ja painoin minua tiukemmin kiinni itseensä.
"Mä rakastan sua kävi, mitä tahansa," sanoin ja hymyilin kyynelteni lomasta.
"Mäki rakastan sua aina," Harry sanoi ja sain vihdoin nukutuksi.
Tää on lyhyt mä tiiän, mutta mä alan heti kirjottaa seuraavaa lukuu!! ;)
Rakkaudella Julia
