Heräsin aamulla yksin sängystäni. Nostin pääni tyynysta ja katsoin ikkunaa, jonka sälekaihtimet olivat auki. Käänsin katseeni yöpöytääni päin ja melkein kirkaisin kauhusta. Pöydällä oli kukkia maljakossa ja kirje, jonka päällä oli nimeni.
Nousin istumaan ja otin kirjeen täriseviin käsiini. Avasin kirjeen ja toivoin parasta.
Anna,
Sori mun piti lähtee poikien kaa harjottelee aikasin. Tuun jossai kahentoista aikaan takasin!
H
Pystyin taas hengittämään. Kuka urpo jättää kirjeitä pöydille, kun eletään 2000 lukua? Varsinkin sen jälkeen, mitä minulle on tapahtunut. Katsahdin kelloon, joka näytti jo puoli kahtatoista. Päätin nousta ja mennä käymään suihkussa.
Seisoin suihkun alla ja tunsin kaikkien murheitteni valuvan veden mukana viemäriin. Seisoon siinä varmaankin kaksikymmentä minuuttia, kunnes kuulin ovikellon äänen. Kukahan siellä mahtaa olla, ajattelin itsekseni. Otin kylpytakin naulasta, puin sen päälleni ja kiiruhdin avaamaan ovea.
"Päivää," sanoin ovensuussa seisovalle miehelle.
"Päivää, onko Anna Anderson?" mies kysyi. Tämä kuulosti jo liian tutulta.
"Kyllä," sanoin ja kuulin pelon omasta äänestäni. Mies edessäni rypisti hieman otsaansa.
"No minulla olisi asiaa. Voinko tulla sisään?" mies sanoi hymyillen.
"Toki, voit mennä vaikka olohuoneeseen odottamaan, kun puen vaatteet päälle," sanoin hymyillen. Ohjasin miehen olohuoneeseen ja lähdin nooeasti yläkertaan pukemaan.
Olin juri pukenut vaatteeni, kun kuulin oven kolahtavan. Harry oli kotona. Juoksin alakertaan ja sieltä eteiseen, jossa näin Harryn ottamassa kenkiään pois jalastaan, koska halusimme pitää kodin mahdollisimman puhtaana. Juoksin halaamaan poikaa ja tuo oli selvästikin yllättynyt halistani.
"Tuliko ikävä?" tuo kysyi.
"Tuli. Tääl on joku random tyyppi, joak sano, et sil on asiaa mulle," sanoin Harrylle silmät pelosta pyöreinä.
"Miks sä päästit sen sisää?" Harry kysyi ihmeissään.
"Se on semmonen sulonen pappa," sanoin tietäväisenä, mutta Harry vain tuhahti. Kävelimme olohuoneeseen ja istuimme vanhan miehen tuolin viereiselle sohvalle.
"Tulin tänne vastaamaan kysymyksiin," mies sanoi hitaasti.
"Mihin kysymyksiin?" kysyin ihmeissäni.
"Teille herra Styles tiedoksi, että eräs mies aikoo tappaa tyttöystävänne. Kerron tämän siksi, että teidän ei pitäisi olla tietoinen tilanteesta," vamha mies sanoi ja katsoi Harryyn. Harry onnistui näyttelemään tilanteen niin kuin tämä ei olisi tiennyt.
"Anna miks et sä kertonu?" Harry kysyi surua äänessään.
"Se kiels, mä en saanu kertoo kenellekkään," sanoin häpeissäni.
"Mut mä oisin voinu auttaa," Harry väitti vastaan.
"Mut se uhkas tappaa sut ja kaikki mun tutut," sanoin muka vihaisesti.
"Sillä ei oo mitään väliä," Harry sanoi päättäväisesti.
"Miks se tyyppi haluu tappaa Annan?" Harry kysyi aivan rauhallisena.
"Koska hän on vannonut kostavansa Annan isänpuolen suvulle," mies sanoi.
"Mut miks se sit tappo mun äidin?" kysyin mieheltä.
"Tiedät siis, että hän tapoi vanhempasi?" mies esitti vasta kysymyksen.
"Juu, siitä ilmotettii mulle eilen," sanoin alakuloisesti. "Mutta miks se tappo äidin?"
"Koska äitisi kuului sukuun avioliiton kautta," mies selitti.
"Mutta mä oon ollu naimisissa, mähän kuulun Andersonin sukuun," sanoin miehelle, joka hymyili minulle pahoittelevasti.
"Sinähän käytit mennyttä muotoa?" mies sanoi.
"Niin?" kysyin hieman vihaisena.
"No sinä olet eronnut eli, et oikeasti kuulu heidän sukuunsa enään," mies sanoi vieläkin pahoitteleva ilme kasvoillaan.
"Hänellä ei ollut mikään hinku tappaa sinua niin kauan, kun olit Anderson, mutta nyt olet taas Sommers," mies jatkoi.
"Lähde," sanoin tiukalla äänellä.
"Selvä," mies sanoi, mutta jätti olohuoneen pöydälle mustan kirjekuoren, jonka päällä komeili nimeni.
Ouuuuu....
Mitähän ne nyt keksii?
Julia kiittää ja kumartaa!
