Olipa kerran Coraline, jolla oli hauska hymy ja helisevä nauru. Ehkä siksi rakastan häntä. Tai koska hän on kaunis, lempeä, hauska ja ainoa jota olen suudellut tai tulen koskaan suutelemaan. Pidän hänen hymykuopastaan toisessa poskessa ja hiuksista joita hän värjäsi liian usein. Rakastan sitä yhtä hammasta vasemmalla, joka on hiukan vinossa ja kaikkia muitakin hampaita. Rakastan Coralin aamuääntä jota toivoin kuulevani aina. Mutta se kaikki on ohi. Ja tiedän sen olevan ohi ikuisesti. En tule koskaan rakastamaan ketään niin kuin rakastan Coralinea, enkä koskaan tule koskemaan muita, niin kuin koskin häntä. En koskaan sanonut kuinka paljon hän merkitsi minulle. Miten hän valaisi maailmani pelkällä hymyllään. Miten hän sai ilon kuplimaan sisälläni vain olemalla lähellä. Miten paljon rakastan häntä, ja miten paljon toivon että voisin sanoa sen hänelle vielä kerran.
Mutta en ole tarpeeksi hyvä nähdäkseni häntä.
En ole tarpeeksi kuullakseni hänen ääntään
En ole tarpeeksi hyvä pitämään häntä sylissäni
tai rakastaakseeni häntä.
Sillä en ole tarpeeksi hyvä edes päästäkseen hänen luokseen.
Koska kuoleman jälkeen
joudun
helvettiin.
YOU ARE READING
Joitain novelleja
Short StoryJotkut näistä tarinoista on ehkä ihan luettavia ja toiset ei niinkään. Nauttikaa! !!TW: Itsemurha, kuolema, perheväkivalta!! (Enkä keksinyt tälle mitään hyvää nimeä)
