Until the springday comes again

39. Elämä täynnä tienhaaroja

"Sinä olet siis Kim Taehyung, astu sisään niin jutellaan hetki", tyylikkääseen jakkupukuun pukeutunut nainen kehotti ja astui edeltä toimistoonsa korot kopisten.

Taehyung katseli ympärilleen varautuneena ja istuutui jääpuikon jäykkänä sohvaryhmän ääreen. Toimiston sisustus tai mitkään yksityiskohdat eivät kielineet pienintäkään vihjettä naisen ammatista, joten homma kävi yhä oudommaksi. Nainen vain naputti läppäriä keskittyneesti ja jätti vieraansa täysin huomiotta.

Yhtenä päivänä koululle oli astellut tuosta noin vain mysteerinen nainen esittelemättä edes itseään. Arvioivan katseen kera nainen jäi seuraamaan salin laitaan improvisointiharjoituksia ja kirjoitti pieneen muistioonsa jotain ylös.

Oppilaat supisivat sitä sun tätä juoruja mystisestä naisesta; jotkut luulivat elokuvaohjaajaksi, jotkut käsikirjoittajaksi.

Naisen läsnäolo oli jäänyt ihan huomiotta Taehyungilta, mutta tunnin päätyttyä joku tarttui hänen käsivarteensa oven pielessä. "Jos haluat tietää mitä asiaa minulla on, tule käymään huomenna kahdeltatoista, tässä on osoite", nainen oli vain sanonut ja ojentanut post-it lapulle tuherretun osoitteen Taehyungille.

Kaiken järjen vastaistainen koko välikohtaus oli, mutta uteliaisuus voitti ja siinä Taehyungin istui vieraassa toimistossa vieraan naisen kanssa.

"Yllättävää, että tulit - tosiaankin positiivinen yllätys. Pidän sinusta yhä enemmän", nainen nosti katseensa äkkiä ja läimäytti läppärin kannen kiinni. "Ottaisitko kahvia tai teetä?"

"Tuota, en kiitos... Mutta haluaisin tietää kuka olette ja miksi pyysitte tulemaan?" Taehyung kysyi hitusen jopa pelokkaasti. Noin nelissäkymmenissä oleva nainen, tiukka jakkupuku yllään, kalliit designerlasit nenällään ja punaiseksi värjätty suppusuu loivat virallisen ja kunnioitusta herättävän ensivaikutelman.

"Anteeksi, että olin niin epäkohtelias. Park Yunjin, ilo tutustua!" nainen tervehti jämäkällä käden puristuksella ja vienoon hymyyn taipuvat suupielet pehmensivät hieman tunnelmaa. "Halusin haastatella sinua hieman, koska näin miten lahjakas olet."

"Haastatella niin mistä?" Taehyung kohotti kulmakarvaansa kysyvästi.

"Tulin etsimään tulevaisuuden tähtiä ja näin heti, että sinä saatat olla hyvinkin yksi heistä. Perustin jonkin aikaa sitten näyttelijä agentuurin ja olisin kiinnostunut edustamaan sinua", Yunjin kertoi hehkuen määrätietoisuutta.

"Ööh, siis... tuota olen vasta aloittanut opinnot, valmistumiseen menee vielä aikaa..." Taehyung vastasi hämmentyneenä tarjouksesta, joka kuulosti liian hyvältä ollakseen totta.

"Se on sivuseikka, joka ei vaikuta mihinkään", Yunjin heilautti kättään vähättelevästi ja nojautui eteenpäin ojentaen pöydän yli kaavaketta. "Mitä sanoisit jos lähtisit kanssani Souliin? Jatkaisit siellä opintoja sillä aikaa kun etsin sinulle töitä, mutta veikkaanpa, että aika nopeasti alkaisit saada rooleja, koska ulkonäkösi on mitä täydellisin."

"Puhutteko nyt varmasti oikealle tyypille? Ehkä teidän oli tarkoitus tavata joku muu Kim Taehyung... En pysty uskomaan, että mulle jotain tällaista ehdotettaisiin", Taehyung naurahti epäuskoisena. Entä jos hän olikin joutunut piilokameraan?

"Tämä on ota-tai-jätä-tarjous. Jos kiinnostaa palauta nämä paperin huomiseen iltapäivään mennessä allekirjoitettuna ja pakkaa matkalaukkusi. Jos homma ei kuitenkaan kiinnosta tiedän etsiä jonkun toisen", Yunjin saneli ehdot ja jätti päätöksenteon Taehyungin omille harteille.

Katuisiko hän jos lähtisi? Olisi uhkarohkeaa jättää opiskelut tuosta noin vain kesken, mutta unelmia pursuava Soul ja työmahdollisuudet kutsuivat. Jos kerran joku pyysi päästä Taehyungin manageriksi tarkoitti, että hänessä oli ainesta näyttelijäksi.