Ei niin normaalit lukiovuodet Sotkamossa || Finnish baseball fiction

14. luku

Monan näkökulma

Uusivuosi tuli ja meni nopeasti. Loppiainenkin tuli ja meni samaan tahtiin. Koulut alkoivat uusiksi ja meillä olisi jo kuukauden päässä penkkarit ja sen jälkeen 3viikon lukuloma.

Kirjoitin jo kakkosen keväällä yhden aineen eli terveystiedon, syksyllä kirjoitin historian sekä äidinkielen ja nyt pitäisi kirjottaa pitkä Matikka sekä pitkä englanti.

En yhtään edelleenkään tiennyt mitä tulisin tekemään lukion jälkeen. Olin myös polveni kuntoutukissani edellä ja kuntoutukseni loppuvat tällä viikolla. Sitten pääsisin pikkuhiljaa treenaamaan taas.

Menin katsomaan muiden aamutreenejä maanantaiaamuna, koska minulla ei ollut muutakaan tekemistä ja pystyin samalla itse tekemään polveni kuntoutustreenejä.

-"Kuinka kauan sinulla on vielä noita ennen kuin pääset takaisin muiden mukaan?" Saku Komulainen tuli kysymään minulta, kun olin tekemässä nurkassa kuntoutuksiani yksin.

-"Ainoastaan tämä viikko, mutta minun pitää sen jälkeen aluksi ottaa puolitehoilla, etten heti rasita liikaa polveani" vastasin Sakulle. Hän nyökkäsi minulle vastaukseksi ja lähti sitten sen jälkeen pois luotani.

Jatkoin kuntoutustreenejä, kunnes näin muiden lopettavan treenaamisen, joten lopetin itsekkin tekemiseni ja katselin ympärilleni hetken ajan, kunnes näin Kallen.

Kalle tuli hikisenä ja väsyneenä luokseni. Näytti siltä, että Saku oli kunnolla hikoiluttanut kaikista kaikki ilmat pihalle.

-"Olet ihan hikinen" huomautin Kallea hänen hikisyydestään.

-"tiedän" Kalle vastasi minulle hengästyneenä ja koitti tulla lähemmäksi halaamaan minua.

-"ei ennen kuin olet käynyt suihkussa" Sanoin Kallelle tomerasti, johon aluksi Kalle näytteli surullista, mutta sitten naurahti ja kipitti suihkuun. Minäkin lähdin sen jälkeen tyttöjen pukuhuoneeseen katsomaan, joko Sandra olisi löytänyt itsensä sinne.

Sandra ei ollut tullut vielä pukuhuoneeseen, joten peseydyin itsekseni ja menin pois pukuhuoneesta odottamaan käytävälle Kallea. 

-"Hei" sanoi ääni selän takaani hiljaa. Säikähdin pienesti, mutta sitten näin sen olevankin Rasmus.

-"Moi" vastasin hänelle vihdoin samalla katsoen kengän kärkiäni.

-"Miten menee?" Rasmus kysyi minulta hiljaa ja tunsin, kuinka hän katsoi minua samalla.

-"Voisi kai sitä paremminkin mennä" vastasin ensin huokaisten syvään samalla vilkaisten pienesti Rasmusta. "Entä sinulla?" Esitin vastakysymyksen Rasmukselle.

-"Normaalisti sitä voisi kai sanoa" Rasmus vastasi kysymykseeni, jonka jälkeen olimme hetken hiljaa.

-"Oletko kertonut Kallelle jo siitä?" Rasmus kysyi minulta yhtäkkiä hiljaa ja tiesin hänen tarkoittavan raskauttani kysymyksellään.

-"Meinasin kerran kertoa, mutta sitten Konsta tai joku keskeytti minut" vastasin Rasmukselle, johon hän nyökkäsi vastaukseksi.

-"En vain tiedä, miten kertoisin asian Kallelle, hän osaa olla äkkipikainen ja käyttämättä aivojaan ja tunteitaan oikein" avauduin Rasmukselle. Hän katsoi minua hetken, kunnes sen jälkeen halasi minua. Se tuntui aluksi oudolta, koska emme olleet varmaan koskaan ennen halanneet.

-"Kaikki menee silti hyvin, lupaan sen" Rasmus sanoi hiljaa halauksemme keskeltä.

***

Kallen näkökulma

Olin käynyt juuri suihkussa. En nähnyt muita ystäviäni pukuhuoneessa, joten pakkasin vain tavarani pukuhuoneesta ja lähdin pois pukuhuoneesta.