Joitain novelleja

Lupasit rakastaa minua

Sinä rikoit minut. Särjit minut sanoilla ja teoilla. Ja minä rakastin sinua. Rakastin sinua, sillä en tiennyt, että olin vain joku. Joku muiden joukossa, jotka hekin luulivat, että rakkautesi on heille. Sinä osasit sen. Sait ihmiset rakastumaan sinuun. Ja juuri kun he luulivat, että ovat löytäneet jonkun, jota rakastaa. Juuri, kun he luottivat sinuun eniten, sinä särjit heidät. Samalla tavalla, kuten särjit minut. Miljooniksi sirpaleiksi. Ja vaikka olen onnellinen, että lähdit, etkä jäänyt satuttamaan minua enempää, minä silti

rakastin sinua

rakastin sinua

rakastin sinua

rakastin sinua

rakastin sinua

rakastan sinua

rakastan sinua

rakastan sinua

rakastan sinua

rakastan sinua

rakastan sinua.

Ja joskus toivon, että vielä tulisit takaisin, pyytäen anteeksi, sanoen, että erehdyit. Että haluat minut takaisin. Minä tiedän, että olen säälittävä, mutta minä myös tiedän, että ottaisin sinut takaisin. Ja ehkä pitäisit lupauksesi. Me menisimme naimisiin. Saisimme lapsia ja ostaisimme kissan. Lupasit, että me muuttaisimme rannikolle. Mutta tiedän, ettet pidä lupauksiasi. Sillä me myös lupasimme rakastaa toisiamme ikuisesti. Ja kuitenkin, vain minä pidän lupauksen. Pidän siitä kiinni, niin kuin se voisi pelastaa elämäni. Vaikka se pilaa sen. Sinä pilaat elämäni, vaikket enää koskaan näe minua. Mutta minä näen sinut aina kun suljen silmäni.

Ja jos sinä luit tämän loppuun, haluan sinun tietävän, että revit minut kahteen osaan. Toinen puoli, joka haluaa tappaa sinut ja toinen, joka haluaa tappaa itsensä. Annoin sen voittaa, sillä rakastan sinua.

Kun luet tätä, olen kuollut. Tapoin itseni. Mutten halua sinun muistavan sitä niin. Haluan sinun tajuavan, että

Sinä tapoit minut.