Toată durerea mea, toată dragostea mea

pois, kauas pois

Tuijotat sinne, missä katon pitäisi olla.

Jossakin kostean pimeyden keskellä.

Ajatuksesi ovat ravanneet jo neljättä tuntia.

Kellonaika on lähempänä heräämistä, kuin nukahtamista.

Huokaus.

Toinen.

Reisiä ja käsivarsia kirvelee.

Mokasit taas.

Eipä yllättänyt.

Kertoisiko muille.

Mitäpä turhaan.

Ei siitä ole apua, ainoastaan sääliä.

Kolmas huokaus.

Sytytät pienen punertavan lampun sänkysi viereen.

Lempeä kissasi havahtuu unestaan ja alkaa kerjätä hellyyttä.

Silität hellästi sen päätä samalla tuijottaen suoraan eteenpäin, ei minnekään.

Siirryt ja annat jalkojesi valua lattialle.

Nouset avataksesi ikkunan, kylmässä on parempi nukkua.

Taas palatessasi sänkyyn ojentaudut kohti vesilasia, lämmintä, mutta kostuttaa kuivan kurkun.

Huokaiset ties monennen kerran.

Kehoon kirvelee.

Asettaudut uudelleen makaamaan, sammutat valon.

Nyt hieman viileämpi pimeys imaisee sinut hellään huomaansa.

Se keinuttaa, vie yhä kauemmas ja kauemmas todellisuudesta.

Kauemmas sietämättömästä todellisuudesta.

Todellisuudesta, joka ei anna mitään.

Todellisuudesta, joka vain vie ja turmelee.

Todellisuus.

Ainoa vaihtoehto on paeta.

Kauas.

Kauas.

Kauas.

Pois.

Pois.

Pois.

...