Sattumaako

1

Laskin viimeisen muuttolaatikon huoneeni lattialle. "Vihdoin" huokaisin. Katselin ympärilleni huoneessani. Tää ois sitten mun uus huone. "Alexi" Isoveljeni kutsui ovelta. "Noh" kysyin kääntyen tuota päin. "Mitäs mieltä sä oot tästä paikasta ja uudesta äitipuolesta" Veljeni Niklas kysyi. "No eipä tää ny kauheen kummallinen paikka oo, mut en mä kyl tosta Sarasta kauheemmin tykkää" vastasin. "Niin en mäkään tai mul on kyl tosi outo fiilis siitä" Niklas sanoi. "Haluuks et auta järjestelee ne" Niklas kysyi kun avasin laatikon täynnä vinyyli levyjä. "Mistä lähtien sä oot mulle noin mukava ollu" kysyin tuolta. "Musta tuntuu että meidän ois hyvä olla samalla puolella jos tarve vaatii" Niklas sanoi ja kyykistyi vierelleni. "Meinaaks että Sarassa on jotain hämärää" kysyin. "Nimen omaan jotain hämärää en vaan keksi mitä" Niklas sanoi. Lajittelimme vinyylejäni kunnes isä ilmestyi ovelleni. "Pojat" Isä aloitti. Käännyimme molemmat oven suuntaan. "Mä tiedän että tää on teille outoo ja uus äitipuoli ja kaikki on uutta mutta koittakaa sopeutua jooko" isä selitti. "Joo eiköhän me" sanoin. Niklas vain nyökkäsi.

Ilta alkoi hämärtyä ja minä istuin sängylläni. Niklas ilmestyi ovelleni. "No" kysyin tuolta. Tuo käveli sänkyni viereen. "Mä oon meittiny" tuo sanoi samalla kun istui alas. "No mitä" kysyin tuolta. "No sitä että miten voi olla sattumaa että äiti murhattiin ja vittu seuraavalla viikolla iskä löytää uuden naisen itelleen" Niklas sanoi. "No onhan se outoo mutta luuleks sä että Sara ois murhannu meidän äidin" kysyin. Niklas nyökkäsi hiljaa. "Niklas mä en haluu olla ilkee, mut toi koko juttu on aika kaukaa haettua" sanoin ja laitoin käteni tuon olkapäälle. "Niin kyl mä tiiän, sen pitäs olla vaan sattumaa, mutta mä en luota siihen Saraan siltikään" Niklas sanoi. "En mäkään siihen luota" sanoi tuolle. "Mä lähen nukkumaan, öitä" Niklas sanoi ja nousi sängyltäni. "Öitä" sanoin tuolle samalla kun tuo sulki oven. Jäin miettimään tuon epäilyksiä. En vaan jaksais uskoo että Sara ois murhannu äidin. Onhan se toki mahdollista mutta ei kai se nyt sitä vois oikeesti tehä. Vedin peiton päälleni ja laitoin silmät kiinni, en jaksa nyt pohtia mitään.

Heräsin kun aurinko paistoi huoneeseeni. Nousin ylös ja vaihdoin vaatteeni. Laitoin mustan hupparin ja siniset farkut. Menin alakertaan aamupalalle. "Huomenta" Sara toivotti huokuen energisyyttä. "Huomenta" sanoin tuolle hyvin väsyneenä. En mä oo mikään aamuihminen. Pian Niklaskin raahautui alakertaan laahustaen portaita. "Sä se oot aina yhtä pirteen näkönen" sanoin tuolle kun tuo pyyhkäisi hiukset silmiltään. Nikalksella on blondit melkein olkapäillle yltävät hiukset, kun taas minulla on brunet yli olkapäiden menevät hiukset. Sara lähti makuriin ja jäimme kahdestaan. "Mitä sä aattelit tehä tänään" Niklas kysyi ja istui minua vastapäätä. "En mä tiiä, ainaki vois käydä jossain lähi kahvilassa, sä voisit lähtee mukaan niin saisit muuta ajateltavaa kun joku oman elämän rikospoliisina leikkiminen" sanoin tuolle. "Joo joo, ehkä on vähä kaukaa haettu, mutta et voi väittää etteikö olis outoa" Niklas sanoi katsoen minua suoraan silmiin. "Joo joo, en sano ettei olis outoa mutta ihan oikeesti se voi olla vaan sattumaa" sanoin tuolle ja lähdin omaan huoneeseeni.

Lajittelin viinyyli levyjä huoneeni lattialle kunnes Niklas yhtäkkiä ilmestyi ovelle. "Mitä sä teet" Niklas kysyi. "Lajittelen näitä mitä ei eilen keretty" vastasin. "Arvaa mitä mä tein" Niklas sanoi. "No kerro toki, mutta jos se liittyy Saraan niin en välttämättä halua tietää" vastasin. "No kyllä se tavallaan liittyy, nimittäin mä menin iskä ja Saran makuriin kun ne lähti käymään kaupassa ja arvaa mitä löysin" Niklas kysyi. "Murhan tunnustuksen" sanoin vittumaisella äänen sävyllä. "No ei ihan mutta melkein" Niklas vastasi. "No minkä sä löysit" kysyin tuolta. Joo myönnetään kyllä mua ihan oikeesti kiinnostaa tietää. Mä rakastan kaikkii rikos juttujen tutkintaa, mutta en voi näyttää Niklakselle että mua oikeesti kiinnostais. "Saran päiväkirjan" Niklas sanoi. "No luetaaan sitä" vastasin tuolle. "Mä luin jo ja arvaa mitä löysin" Niklas kysyi. "No kerro" vastasin