Ei niin normaalit lukiovuodet Sotkamossa || Finnish baseball fiction

19. "Sairaala, Lempi paikkani"

Monan näkökulma

Saavuimme vihdoin kahdessakymmenessä minuutissa sairaalalle. Rasmus jätti minut ja Sandran etuoven eteen ja meni itse etsimään autollensa parkkipaikkaa.

Sandra kertoi sisälle päästyämme infopisteen rouvalle minun tilanteesta, josta meidät ohjattiin jollekin osastolle jonne oli vähän kävelymatkaa. Kävellessämme Sandra kirjoitti viestin Rasmukselle kertoakseen missä olimme ja Konstalle viestin että olimme päässeet perille sairaalaan.

Jouduimme odottamaan osaston käytävällä jonkin aikaa ennen kuin pääsisin huoneeseen. Minuutit tuntuivat tunneilta odottaessamme. Rasmuskin kerkesi tulla luoksemme ennen kuin pääsin huoneeseeni.

-"Hei, olet varmaankin Mona Korhonen, tänne huoneeseen kiitos ja poikaystäväsi voi tulla mukana jos haluat" lääkäri tuli hetken kuluttua kertomaan minulle ja luuli Rasmusta puolisokseni jolle naurahdin hieman.

-"Hän on vain ystäväni, mutta saanko ottaa parhaan ystäväni tuonne huoneeseen mukaan?" Kysyin lääkäriltä joka nyökkäsi vastaukseksi, joten hyvästelimme Rasmuksen ja menimme huoneeseen sisälle.

***

Kallen näkökulma

Saavuin juuri Vuokattiin että voisin yllättää Monan, koska minulla oli hänelle yllätysdeitti. Olin varannut meille Sotkamon parhaimmasta ravintolasta pöydän nimittäin.

Koputin aluksi Sandran ja Monan asunnon oveen ja odotin minuutteja, mutta kukaan ei koskaan tullut avaamaan joten menin sitten katsomaan löytäisinkö heidät ystävieni asunnolta.

Koputin poikien ulko-oveen. Jouduin taas hetken aikaa odottamaan, kunnes Aatu avasi minulle oven ja päästi minut sisälle. Kumminkin Aatu oli siellä yksin vain Konstan kanssa. Rasmus oli jossakin mutta se ei varsinaisesti paljoa minua kiinnostanut.

-"Missä Mona on? Tai Sandra?" Kysyin Aatulta ja Konstalta jotka vilkaisivat toisiaan miettiessään todennäköisesti mitä vastaisivat minulle.

-"No tota..." Aatu aloitti sanomaan joka kuulosti jo pahalta joten mielentilani kiihtyi.

-"Aatu, sano nyt vaan" Sanoin kärsimättömänä kaverilleni. Aatu vilkaisi taas Konstaa joka huokaisi syvään. Aatu ja Konsta tiesivät minun olevan erittäin kärsimätön.

-"He lähtivät sairalaan ja Ramse kyyditsee niitä, jos et vielä huomannut hänen poissaoloa" Konsta vastasi minulle vihdoin joka oli hyvä asia kärsimättömyyteni takia.

-"Mitä?! Miksi?! Ja miksi minä en saanut kuulla tästä kun nyt vasta?!" Huudahdin hieman ehkä vihaisena ja näin kuinka ystäväni taas vilkuilivat toisiaan joka alkoi käymään jo hieman hermoillenikin.

-"No Sandra pisti minulle muutenkin ehkä kymmenen minuuttia sitten viestin missä kertoi heidän päässeen perille et-" Konsta vastasi minulle rauhallisena samalla koittaen puolustella itseään ja Aatua. Itse en ollut rauhallinen. Aatu katseli seinää ihan kuin siinä olisi ollutkin jotakin vaikka siinä ei olkut edes taulua, koska he eivät omistaneet tauluja asunnossaan.

-"Voitteko lopettaa oikeasti tuon vilkuilun toisianne tai seiniä kohtaan, kun tuo alkaa todella käymään hermoilleni ja kertoa miksi Sandra ja Mona on edes sairaalassa?! Ja kumman takia edes?" Sanoin kärsimättömänä ja hieman vihaisena ystävilleni.

-"Monan takia" Aatu vastasi minulle hiljaa katsoen minua jopa samalla.

***