Frozen heart

hyvä geenisiä lapsia

Paskon housuun ihan just. Oikeesti. Seison Dankun faijan kerrostalon alaovella. Meinasin viime hetkellä peruu koko tänne tulon, koska panikoin. No en perunu. Ei ollu vaihtoehtoja.

"Oot ihan paskan jäykkänä. Relaa ei mun faija oo pelottava" Dankku naurahtaa.

"Juu ei varmasti" sanon.

Ei Dankun äiti ollu ees paha, kun en mä sitä kerinny ees kelaa se tapahtu nii nopeesti. Dankun äiti on sitäpaitsi ihana. Toivon vaan, että sen faija on samanlainen.

"Tuutsä vai aatteliks jäädä siihen seisoo?" Dankku kysyy pitäessään ovea auki. Lähen sen perään sanomatta mitään. Astun sen perässä hissiin ja tönötän vaan hiljaa paikallani. En muista, koska mua ois viimeks jännittäny näin paljon.

Yhtäkkiä tunnen Dankun huulet omillani. Vastaan hämmästyneenä suudelmaan. Se laukasee onneks vähän mun jännitystä.

"Relaa oikeesti faija on tosi mukava" Dankku sanoo katsoessaan mua silmiin.

Saan vaan väkinäisen hymyn väännettyä kasvoille.

"Mitä jos se ei tykkää musta?" saan sanotuks.

Dankku kattoo mua ku tyhmää. "Ei susta voi olla tykkäämättä"

"Ai ei?" kurtistan kulmiani.

"No ei" Sulosuus.

Hissi on vihdoin perillä ja ovet aukee. Kiinnitän vasta nyt mun huomion rappukäytävään. Oikeesti mitä helvettiä wau! Isot ikkunat rappusissa vaaleenharmaat seinät ja vaaleet puuovet. Seinillä menee myös jotain mustia koukeroita.

Kävelen Dankun perässä hiljaa. Dankku pysähtyy yhen oven taakse. Siinä se nyt on. Ovi. No iin Ellen perkele loppuu se dramaattisuus. Dankku alkaa kaivelemaan taskujaan. Ilmeisesti ettii avaimia. Kiinnitän huomioni oveen ja mun huulilta karkaa tirskahdus siinä roikkuu joulukoriste. En kestä joulukoriste kesäkuussa.

"I know söpö tonttu" Dankku virnistää.

"Jep kesäkuussa" totean.

"No faija on vähän tommone. En yhtää ihmettelis jos sil ois joulukuusiki tuol viel"

Naurahdan vaan vastaukseks.

Dankku avaa oven ja pitää sitä mulle auki.

"En helvetissä mene eka!" huuto kuiskaan.

"Nössö" Dankku naurahtaa ja pudistaa päätään.

"Tule nyt" se käskee ja ojentaa kätensä mua kohti. Nappan siitä kiinni. Dankku saa tuoda mulle nyt turvaa.

Heti kun astutaan sisälle niin tajuun et on huono homma pitää Dankun kädestä kiinni. Meinaa en voi lähtee juoksee karkuun. Vittu.

Asunnosta ei kuulu mitään ääniä. Mut se on ihan mielettömän upee. Vaaleet seinät ja lattia. Ja anteeks mitä toinen kerros? Kerrostalossa? Ne portaat toiseen kerrokseen on lasia. Keittiö pilkistää myös nurkan takaa ja nään tummat tasot. Ja sit onkin ovia. Paljon ovia.

"HALOO! FAIJA! TULTIIN NYT" Dankku karjuu. Ilmeisesti täs talossa on paksut seinät.

Ei vieläkään kuulu mitään. Kunnes yhtäkkiä kuuluu kolinaa ja kiroomista. Sitten yks ovista aukee ja sieltä astuu aikamoinen ilmestys. Dankun faijalla on vaan harmaat kollarit jalassa. Sen iho on ruskettunu. Sillä on tummanruskeet silmät ja hiukset. Iältään veikkasin jotain 35. Se on myös aika hyvässä kunnossa. Kunnon dilf oikeesti. Herranjumala. Espanjalaiset sukujuuret näkyy.

"Oisit ny ees paidan laittanu päälle. Vai meinasiks iskee mun mimmin?" Dankku sanoo.

"No oisit sanonu että tuot taas tyttöjä" Dankun faija virnuilee. TAAS?!!? Mitä helvettiä.