Viimeiset II Kelmien tarina

16. Pohdintaa

Hiukan lyhyempi luku tällä kertaa♡

Lily antoi itsensä ajatella hänen ja Jamesin riitaa vasta kävellessään kirjastoon. Hän tiesi olleensa hiukan lapsellinen, mutta uskoi silti olevansa oikeassa. Siriuksen piti pyytää anteeksi. Vaikka Sirius oli Jamesin paras ystävä, ei se tarkoittanut, että hän ei pystynyt tekemään ikäviä asioita. Lilyn täytyi myöntää, että hän oli erittäin pettynyt Jamesin käytökseen.

"Lily, odota!"

Lily käännähti kannoillaan ja näki Jamesin juoksevan hänen peräänsä. James pysähtyi hänen eteensä hengästyneenä. Lily ei sanonut mitään.

"Minä en ymmärrä, mistä me riitelemme, mutta olen pahoillani", James sanoi haukkoen henkeä samalla. Lily pyöräytti silmiään.

"Me riitelemme siitä, että sinä et voi nähdä vikoja ystävissäsi", Lily tuhahti. "Hyvän ystävän kuuluisi pystyä sanomaan, mitä hän ajattelee."

"Minä tiedän", James sanoi tuskastuneena. "Mutta Siriuksella oli jo valmiiksi paha mieli eikä siitä olisi ollut mitään hyötyä."

Lily huokaisi ja katsoi Jamesia silmiin.

"James, minä ymmärrän, että ajattelet Siriuksen parasta, mutta Isla on myös sinun ystäväsi", Lily sanoi. "Hän on se, joka kaipaa lohdutusta. Ei Sirius."

James näytti haluavansa sanoa vielä jotain, mutta nielaisi vastauksensa.

"Minä pyydän Islalta anteeksi", James luovutti. "Minä en vain halua riidellä enää."

Lily tunsi leppyvänsä. James näytti olevan aidosti pahoillaan.

"Okei", Lily nyökkäsi. "Ei riidellä enää."

James näytti huomattavasti iloisemmalta ja halasi Lilyä tiukasti. Lilyllä oli kuitenkin vielä hiukan huono-olo. Jos he riitelivät näin pahasti kavereidensa puolesta, miten he koskaan selviytyisivät omista riidoistaan.

***

Lily oli yhä mietteissään, kun hän astui sisälle tyttöjen makuuhuoneeseen. Hän heräsi todellisuuteen vasta, kun Isla sanoi hänen nimensä kolmatta kertaa.

"Saitko läksysi tehtyä?" Isla kysyi kun näki, että Lily kiinnitti hänen huomiota.

"Törmäsin Jamesiin enkä päässyt sinne asti", Lily kertoi ja asetti koskemattomat koulukirjansa yöpöydälleen.

"Täytyy olla tosirakkautta, jos olet valmis ottamaan McGarmiwan vihat niskaasi", Isla hymyili. "Saitteko te asiat puhuttua?"

Lily epäröi hetken. Hän ei ollut varma, että halusiko hän kertoa epäilyksistään Islalle.

"Sinänsä", Lily mutisi. Isla katsoi häntä huolestuneena.

"Miten niin sinänsä?" Isla kysyi hämillään. "Mitä tapahtui?"

Lily huokaisi ennen kuin alkoi puhua:

"Me sovimme, mutta minulla on yhä ikävä tunne."

Isla kurtisti kulmiaan.

"Ei kuulosta sovinnolta", Isla huomautti. Lily hymähti ja mietti, mitä sanoa Islalle, ettei hän kuulostanut liian dramaattiselta.

"Minusta vain tuntuu, että minä ja James emme ole aivan samalla sivulla monista asioista", Lily vain sanoi. Isla irvisti ja hyppäsi sängystään Lilyn viereen.

"Ei kuulosta kivalta", Isla totesi. "Pelkäätkö sinä, että teillä on liian paljon eroavaisuuksia?"

Lily nyökkäsi jälleen kiitollisena siitä, että Isla ymmärsi ilman selitystä.